Yxi Christitty ja yxi Pakana jotka olit wanhat tutut waelsit yhes, ja puhut paljon keskensä sijtä oikiasta opista: ja koska he tulit Italiaan, niin antoi se Christitty sille pakanalliselle Towerilleen sen neuwon, että hän edes kerran tahtois tulla kirkkoon, messuun, ja sitten sanoa hänelle ajatuxensa. Pakana teki niin ja tuli kirkkoon; josa hän näki kuinga itte Jumalan palwelluxen alla kukkarolla käytiin, jota sohittiin ihmisten silmiin ja nenän alle ja kerättiin eli kerjättiin rahaa kokoon; ja kuinka hetken päästä, Unilukkari pitkällä ruoko-sauwalla käwi nyhkien ja pistäin, lyöden ja näppien ihmisiä päähän; ja kuinga kaikesta tästä hartaus hämmendyi joka kyllä muutoingin näky olewan horroxisa. Häneltä kysyttiin, mitä hän luuli kirkon menosta. Hywin kyllä, sanoi hän, kuin ei siellä rahaa ihmisiltä lipolla uloswaadittais ja heitä seipäillä sohittais, joka ei tapahdu meidän maalla.
Oppi. Pakanatkin näkewät ja pahaxuwat närkästyjen pahoja tapoja —; ja mixei sijs nijtä poispanna? nijnkuin pahentawaisia?
96 Satu.
Yhestä, joka oli rahansa ja waatteensa hukuttanut pelisä.
Yxi huirittelia, joka oli tuhlannut rahansa pois pelisä, seisoi ja purskui yhen owen wieres yhes wiinakellaris, sen alla kuin hän ajatteli mitä hänelle oli tapahtuwa. Yxi hänen tutuistaan tuli hänen tygönsä ja kysy, minkä tähden hän niin päiwitteli ja walitti? ei mingään tähden, tyhjän tähen, wastais hän. Kuingas sinä siis niin parut, itket ja walitat, kysyi se toinen, kuin ei sinulla ole mitään, jongas yli itkisit? juuri sentähden ettei minulla ole mitään. Hänen ystäwänsä luuli ettei hänellä ollu yhtään syytä murehtia; ja hän itte tahto tietä antaa, että hän päiwitteli, ettei hänellä mitään ollut.
Oppi. Waroituxet owat nijn opettawaiset, kuin ikään manauxet.
97 Satu.
Yxi Kettu ja Kissa.
Kerran ylös tuli yxi kysymys yhen Ketun ja yhen Kissan wälillä, kumpi heistä taisi tehdä ne suurimmat konstit mailmasa, joss hätä niin pakkoais ja waatis. Mitä minun tulee, sano Kettu, niin minulla on koko pussi täynnä konstia ja juonia, nauttiaxeni tarwitesa. Samalla tuli koko joukko jahti-koiria täyttä kynttä juosten, silloin Kissa kiipeis puuhun, ja näki sieltä kuinga se waiwanen Kettu rewittiin ja raadeltiin. Kissa sanoi silloin ittexeen: Se wissi konsti kuin minä olen oppinut, on paljoa parempi, kuin sata tietämätöintä.
Oppi. Ei kawaluus kauwwas auta: se yxinkertanen luonto ei ole jättänyt ketään ilman warustusta.