Älä vihassasi surmaa Goloa, tuota pimitettyä houkkiota. Anna hänelle anteeksi kuten minäkin. Kuuletko, pyydän sitä Sinulta. En tahdo viedä mitään katkeruutta mukanani iankaikkisuuteen eikä minun tähteni pidä vuodatettaman veripisaraakaan.
Älä niitäkään kohtaan kanna vihaa, jotka lyövät minulta pään poikki, vaikka he surmaavatkin minut syytönnä, vaan tee pikemminkin hyvää heille ja heidän omaisilleen. He toimivat käskystä ja tekevät sen varmaankin vastoin tahtoaan.
Hyvä, viattomasti surmattu Drako oli kunnollisimpia palvelijoitasi. Pidä huolta hänen leskestään ja ole hänen orporaukkojensa isänä. Sen olet velvollinen tekemään, sillä hänen uskollisuutensa Sinua kohtaan oikeastaan aiheutti hänen kuolemansa. Hän kuoli Sinun tähtesi. Älä myöskään unohda julkisesti ja juhlallisesti julistaa hänen syyttömyyttään.
Palkitse Berttaa, tuota hyvää lasta, joka toimittaa Sinulle tämän kirjeen. Hän yksin pysyi minulle uskollisena, kun kaikki nousivat minua vastaan, tai oikeastaan, kun ei kukaan Goloa peläten rohjennut minua puoltaa.
Ollos lempeä hallitsija alamaisiasi kohtaan. Älä rasita heitä liiallisilla taakoilla. Pidä huolta siitä, että heillä on oikeamielisiä virkamiehiä, arvokkaita pappeja ja taitavia lääkärejä. Ota itse kuullaksesi jokaista, jolla on valituksia tehtävänä. Ole erityisesti hyvä köyhille. Luulin saavani olla alamaistesi äiti ja voivani vielä tehdä heille paljon hyvää. Tee Sinä sitä nyt. Nyt olet Sinä kaksin verroin velvollinen olemaan heille isänä.
Ja nyt sanon Sinulle viimeiset jäähyväiset. Älä vain liiaksi sure minua, rakkahin puolisoni. Kuolenhan mielelläni, sillä lyhyt ja tuskainen on tämä elämä. Vaikka olenkin syntinen ihminen, kuolen kumminkin kaikkiin Golon syytöksiin nähden yhtä viattomana kuin Vapahtajani. Hän on armahtava sieluani. Vielä kerran, jää hyvästi ja rukoile sieluni puolesta. Kuolen sydän sovinnollisena ja rakastavana ja olen vielä kuolemassakin
uskollinen puolisosi Genoveeva».
Genoveeva kirjoitti tämän kirjeen kyynelten virtanaan vuotaessa. Muste ja kyyneleet sekaantuivat niin toisiinsa, että tuskin saattoi lukea, mitä hän oli kirjoittanut. Hän antoi nyt kirjeen tytölle ja sanoi: »Säilytä tätä kirjettä kuin aarretta äläkä näytä sitä kenellekään ihmiselle, ja kun puolisoni palaa sodasta, niin anna se hänen käteensä». Genoveeva otti samassa helminauhan kaulastaan ja sanoi: »Ota nämä helmet, rakas lapsi, uskollisten säälinkyyneltesi vuoksi. Ne olivat morsiushelyinäni eivätkä monestikaan ole olleet poissa kaulaltani siitä asti, kuin sain ne puolisoltani. Olkoot ne sinun morsiushelyinäsi. Ne ovat kyllä yli tuhannen kultarahan arvoiset, mutta älä silti luota mihinkään maalliseen, vaikka nyt oletkin rikas. Ajattele, että kreivittäresi kantoi näitä helmiä kaulallaan, jonka miekka kohta katkaisee. Opi minun kohtalostani, ettei voi luottaa parhaaseenkaan ihmiseen. Enhän osannut ajatella, että hän, joka minulle antoi nämä helmet kaulakoristeeksi, sallisi katkaista tämän kaulan. Luota siis yksin Jumalaan. Mene nyt ja pysy hurskaana ja hyvänä. Minun tulee vielä kääntää sydämeni Jumalan puoleen ja valmistautua iankaikkisuuteen. Jää hyvästi!»
VII
Genoveeva viedään mestattavaksi