Maassa on paljon ylänköjä ja laaksoja, niin että ylängöillä voisi laiduntaa härkiä; koko Espanjassa ei ole seutua, joka vetäisi näille vertoja kauneudessa ja miellyttävyydessä. Koko tämä saari, samoinkuin Tortuga-saarikin, on kokonaan viljelty kuten vainiot Cordovan luona. Asukkaat viljelevät siellä »ajesia», niistä istutetaan pieniä vesoja, joiden tyveen kasvaa porkkanan tapaisia juuria, joita he raastavat ja vaivaavat, leipoen niistä leipiä.—Saman vesan he sitten istuttavat toiseen paikkaan, ja se kasvattaa uudestaan neljä tai viisi juurta, jotka ovat hyvin mehukkaita ja maultaan muistuttavat meidän kastanjaamme. Amiraali sanoi, että samanlaisia juuria kasvaa myöskin Guineassa; tässä maassa ne kasvavat säären vahvuisiksi.

Tämän kylän asukkaat olivat hyvin ravittuja ja voimakkaita eivätkä heiveröisiä kuten muissa asutuksissa; he keskustelevat miellyttävästi ja pehmeästi, mutta heillä ei ole mitään uskontoa. Suorastaan ihastuksella katselee näitä laaksoja, jokia ja virtoja, kaikenlaisen viljan ja vihannesten kasvattamiseen sekä karjanpitoon soveltuvia, vaikka näillä tiluksilla ei karjaa näy ensinkään. Tänne voisi perustaa puutarhojakin, jotka tuottaisivat kaikkea, mitä ihminen vain suinkin osaisi toivoa.

Illalla kuningas tuli amiraalin luokse laivalle, ja amiraali otti hänet vastaan kaikella hänen arvoaan vastaavalla kunnioituksella ja antoi selittää hänelle olevansa Espanjan kuningasparin palveluksessa, jotka olivat maailman mahtavimmat hallitsijat. Mutta eivät laivalla olevat intialaiset, jotka toimivat tulkkeina, enempää kuin kuningaskaan, sitä uskoneet, vaan ajattelivat meidän olevan taivaasta tulleita ja että Kastilian kuningaskunta ja kuningaspari olivat taivaassa eivätkä tässä maailmassa.

Amiraali tarjoilutti kuninkaalle espanjalaisia ruokia; ja hän söi niitä vain vähän ja antoi sitten lopun neuvonantajilleen ja muille seuralaisilleen. »Uskokaa, Teidän Korkeutenne»—kirjoittaa amiraali—»nämä maat ja erikoisesti tämä Españolan saari ovat niin hedelmällisiä ja oivallisia, ettei sen kuvaamiseen löydä sanoja eikä kukaan voisi sitä näkemättä uskoa. Ja uskokaa, Teidän Korkeutenne, nämä saaret ja kaikki muutkin kuuluvat Teille yhtä hyvin kuin Espanja, sillä näiden hallitsemiseen ei tarvita mitään muuta kuin tulla ja asettua tänne ja käskeä mielin määrin, sillä voisin ihan yksin laivamiehistöni kanssa, mikä ei suinkaan ole lukuisa, kulkea näiden saarten halki ilman, että minulle tapahtuisi mitään. Monestikin näin vain kolmen merimiehen astuvan maihin, ja heidät nähdessään suuri joukko intialaisia pakeni, vaikkeivät he tehneet heille minkäänmoista pahaa. Heillä ei ole minkäänlaisia aseita, eivätkä he niistä mitään ymmärrä; he kulkevat kaikki alastomina ja ovat niin pelokkaita, ettei tuhat heikäläistä uskalla asettua kolmea meikäläistä vastaan. Sitäpaitsi he ovat hyvin omiansa käskettäviksi työhön, viljelemään maata ja tekemään kaikkea, mitä heillä teetetään. Heille on vain rakennettava kaupunkeja ja opetettava heitä pukeutumaan ja omaksumaan meidän tapamme.»

Maanantaina joulukuun 17. päivänä

Tänä yönä nousi vahva itäkoillinen, mutta aallokko ei käynyt kovin korkeana satamassa, missä amiraali oli ankkurissa, koska sitä suojasi edessä oleva Tortuga-saari. Amiraali jäi täksi päiväksi tänne ja lähetti merimiehet kalastamaan. Intialaiset olivat mielissään saadessaan mennä heidän mukaansa. He toivat heille canibalaisten eli kannibaalien nuolia, jotka oli tehty pitkistä ruovoista ja varustettu tulessa teroitetuilla ja kovetetuilla puukärjillä. Asukkaat näyttivät heille kahta miestä, joiden ruumiista oli poissa kappale lihaa, ja kertoivat kannibaalien purreen sen ja syöneen, mutta sitä amiraali ei ottanut uskoakseen.

Hän lähetti kylään muutamia kristittyjä; he vaihtoivat lasihelmillä kultapaloja, jotka oli kääritty hyvin ohuihin lehtiin. Eräällä intialaisella, jota amiraali arveli tämän maakunnan päämieheksi ja jota asukkaat sanoivat caziqueksi, hän näki kämmenen kokoisen kultapalan, jonka hän näytti haluavan vaihtaa. Sitä varten hän meni majaansa, missä hän jakoi sen kultalevyn pieniin palasiin ja toi ne toisen toisensa perään kristityille vaihtaen muihin esineihin. Vaihdettuaan viimeisen kultapalan hän antoi merkin lähettäneensä hakemaan lisää kultaa, joka tuotaisiin hänelle seuraavana päivänä.

Kaikki tämä, huomauttaa amiraali, meitä kohtaan osoitettu käytös ja tavat, heidän ystävällisyytensä ja viisautensa, ilmaisevat, että nämä intialaiset ovat yritteliäämpiä ja nokkelampia kuin mitkään tähän asti tuntemamme. Illalla tuli Tortuga-saarelta kanootti, jossa oli nelisenkymmentä miestä. Heidän lähestyessään rantaa kaikki rannalla olevan kylän asukkaat kävivät maahan istumaan, mikä oli rauhan merkki.

Sitten astui joitakin kanootissa olevia maihin, sitten kaikki. Mutta cazique yksinään nousi ja käyttäen sanoja, jotka tuntuivat uhkauksilta, ajoi heidät takaisin kanoottiin. Hän roiskutti heidän päälleen vettä ottaen rannalta kiviä ja heitellen niitä veneeseen, ja sitten kun kaikki olivat kuuliaisesti nousseet kanoottiin, cazique otti kiven ja pani sen alguazilin käteen, jotta hän heittäisi sillä vieraita, mitä tämä ei kuitenkaan tehnyt. »Tässä tilaisuudessa nähtiin, kuinka suosiollinen cazique oli amiraalille. Kanootin lähdettyä sanottiin amiraalille, että Tortuga-saarella oli enemmän kultaa kuin Españolalla, koska se oli likempänä Babequeta. Amiraali arveli, että Tortuga-saarella enempää kuin täälläkään ei ollut omia kultakaivoksia, vaan kaikki kulta saatiin, joskin pienissä erissä, Babequesta, koska näillä kummallakaan saarella ei ollut sanottavasti vaihdettavaa. Muuten maanlaatu on niin hedelmällistä, ettei heidän tarvitse toimeentulokseen paljon tehdä työtä, vielä vähemmän heillä on huolta vaatteista, kun he kaikki käyvät ihan alastomina.

Amiraali uskoi, että aivan lähellä oli seutuja, missä maaperä kätki sisäänsä suurimmat aarteensa ja että Herramme johdattaisi hänet kyllä paikkaan, missä kulta kasvaa. Hän oli saanut tietoja, että siitä satamasta, missä hän nyt oli, matka Babequeen kesti neljä päivää; se merkitsi kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen meripenikulmaa, jonka suotuisalla tuulella voisi purjehtia yhdessä päivässä. [[32]]