Tiistaina joulukuun 18. päivänä
Amiraali pitkitti tyvenen pakosta viipymistään täällä ankkurissa vielä tämän päivän. Hänellä oli toinenkin peruste. Cazique oli hänelle sanonut tuovansa kultaa, ja vaikka amiraali ei uskonut täällä olevan sitä paljon, koska täällä ei ollut kultakaivoksia, hän oli hyvin utelias kuulemaan lisätietoja sen paikan sijainnista, mistä kultaa saatiin. Päivänkoitteessa hän nostatti laivan ja karavelien liput ja viirit O:n pyhän Neitsyt Marian kunniaksi, jonka päivä tänään oli. [[33]] Kanuunat laukaistiin useaan kertaan.
»Tämän Españolan-saaren kuningas», on amiraalin päiväkirjaan kirjoitettu, »oli lähtenyt hyvissä ajoin asuinpaikaltaan, joka on noin viiden leguan päässä. Kello kolmen maissa hän tuli kylään, johon amiraali oli lähettänyt joitakin miehiään katsomaan, tulisiko kultaa. He huomasivat, että kuninkaalla oli seuranaan enemmän kuin kaksisataa miestä, joista neljä toi häntä kantotuolissa; hän oli vielä nuori, kuten jo tuli huomautetuksi. Amiraalin syödessä puolista aluksensa peräkorokkeella tuli kuningas hänen luokseen kaikkine miehineen.»
»Teidän Korkeuksianne», kirjoittaa amiraali kuninkaalle ja kuningattarelle, »olisi varmasti hyvin huvittanut kulkueen loisto ja se kunnioitus, mitä kaikki osoittivat hänelle. Kun kuningas astui laivaan, hän tapasi minut pöydästä peräkastellilta. Hän tuli suoraan luokseni, istuutui viereeni eikä sallinut minun nousta pöydästä, ennenkuin olin aterioinut. Olettaen, että liharuokamme maittaisivat hänelle, käskin tarjoilla myöskin hänelle.
Kun hän astui peräkorokkeelle, hän antoi kädellään merkin, että kaikkien toisten tuli jäädä ulkopuolelle. He tottelivat täsmällisesti tätä määräystä ja suurinta kunnioitusta osoittaen istuutuivat kannelle (cubierta), lukuunottamatta kahta iäkkäämpää vanhusta, joita pidin hänen neuvonantajinaan; he istuutuivat hänen jalkojensa juureen. Ruokalajeista, joita tarjoilutin hänelle, hän ei maistanut enempää kuin kohteliaisuus vaati (para hacer la salva) ja lähetti sitten lopun seuralaisilleen, jotka söivät kaikki. Samoin hän teki juomille; hän vain kostutti niillä huuliaan ja antoi sitten muille.
Kaikessa hän menetteli ihailtavan arvokkaasti ja vähin sanoin, jotka olivat, mikäli minä käsitin, hyvin ajateltuja ja älykkäitä. Hänen jaloissaan istuvat katsoivat hänen suuhunsa, puhuivat hänen puolestaan ja hänen kanssansa, aina mitä suurimmalla kunnioituksella. Aterian päätyttyä eräs hänen palvelijoistaan toi vyön (cinto), joka oli samankaltainen kuin ne, joita Espanjassa käytetään, vaikka toisella tavalla tehty. Hän antoi minulle sen sekä kaksi pientä taottua kultakappaletta. Luulen, että he täällä kokoavat tätä metallia vähän, vaikka ovatkin likellä niitä seutuja, missä sitä tuotetaan ja missä sitä esiintyy runsaasti.
Havaitsin vuodettani peittävän maton miellyttävän häntä suuresti; lahjoitin sen hänelle samoinkuin merenvahahelmeni, jotka olivat kaulassani, värilliset kengät ja lasillisen appelsiinimehua, mistä hän ihmetellen iloitsi, mutta hän, samoin kuin hänen neuvonantajansa ja seuralaisensa, olivat hyvin pahoillaan siitä, etteivät he ymmärtäneet minua enkä minä heitä. Kaiken kaikkiaan tajusin vain, että hän ilmaisi minulle: jos minua täällä jokin miellyttää, niin koko saari on minun käskettävissäni.
Tuotin hänelle nähtäväksi erään ketjuni, siinä muistoksi kannan isoa kultakappaletta, johon on kiinnitetty Teidän Korkeuksienne kuvat. Näytin sitä hänelle ja toistin mitä olin eilen sanonut: että Teidän Korkeutenne hallitsivat suurinta osaa maailmasta, eikä ollut toisia niin mahtavia ruhtinaita kuin te. Näytin hänelle myöskin kuninkaallisen viirin ja ristiviirin, joille hän osoitti suurta kunnioitusta. Kuinka mahtavia hallitsijoita täytyikään Teidän Korkeuksienne olla, sanoi hän neuvonantajilleen, kun te olitte aivan huolettomasti lähettäneet minut tähän maahan, joka oli kaukana ja etäällä taivaasta. Hän puhui vielä paljon muutakin, mitä en ymmärtänyt, mutta panin merkille hänen ihmetyksensä.»
Kun oli jo myöhäistä ja cazique halusi palata kotiin, päästi amiraali hänet menemään kaikella kunnioituksella laukaisten musketeilla useita kunnialaukauksia. Maalle päästyään hän istuutui kantopaareillensa ja lähti kotimatkalle koko seurueineen, jossa oli yli kaksisataa miestä, kuten jo olen sanonut. Hänen pikku poikansa seurasi, intialaisen arvohenkilön (hombre muy honorado) kantaessa häntä olallaan. Missä ikään hän tapasi merimiehiä ja laivojen väkeä, hän antoi heille ruokaa ja osoitti suurta kunnioitusta.
Eräs häntä vastaan tullut merimies kertoi nähneensä, että kaikkia amiraalin antamia lahjoja kannettiin hänen edellään, kutakin lahjaa vei eri mies, kaikki arvohenkilöitä. Heti caziquen eli kuninkaan jälkeen seurasi hänen poikansa yhtä suuren saattueen kera ja sitten kuninkaan veli omine saattueineen, mutta hän kulki jalan. Viimeksimainittu tuli kuninkaan jälkeen laivalle, ja amiraali teki hänen kanssaan pienen vaihtokaupan; kaikkiaankin saatiin kultaa tänään vain vähän, mutta eräältä ukolta amiraali sai tietää, että korkeintaan sadan leguan päässä oli joukko saaria lähellä toisiansa ja niillä oli paljon kultaa, kuulipa hän sanottavan, että yksi niistä oli ihan kokonaan kultaa ja muillakin oli kultaa niin paljon, ettei tarvinnut muuta kuin lapioida kokoon ja seuloa. Siellä sitä sulatetaan, valetaan tangoiksi ja muokataan tuhansiksi esineiksi, joita vanhus merkeillä lähemmin selitteli. Hän selosti amiraalille seudun ja vedet, joissa ne saaret olivat.