Amiraali päätti heti lähteä matkalle sinne ja sanoi, että jos ukko ei olisi niin huomattavassa asemassa kuninkaan luona oleva henkilö, niin hän pitäisi hänet laivalla, tai jos osaisi heidän kielensä, olisi pyytänyt häntä seuraamaan mukana, minkä mies varmaan olisi tehnytkin, kun hän näytti olevan niin hyvä ystävä hänen, kristityn, kanssa. Mutta kun hän jo nyt kuljetti mukanaan kylliksi näitä miehiä vasalleiksi Kastilian kuningasparille eikä halunnut tehdä heille väkivaltaa, hän päästi ukon menemään.
Hän pystytti keskelle tätä kylää hyvin ison ristin, ja intialaiset koskettivat sitä käsillään ja, kuten amiraali otaksui, lausuivat rukouksensa ja kunnioittivat sitä. Kaikesta päätellen kaikki nämä saaret, kuten amiraali Herralta toivoi, tulevat kristityiksi.
Keskiviikkona joulukuun 19. päivänä
Tänä yönä lähdettiin purjehtimaan pois lahdesta, jonka Tortuga-saari ja Española muodostavat. Aamulla tuuli vakaantui itään, minkä takia tänään ei päästy näistä saarista eroon.—Pienelle saarelle, jonka amiraali löysi, hän antoi nimen Santo Tomas, ja kauas mereen pistävälle niemekkeelle nimen Cabo de Caribata.—Sää oli kuin Espanjassa maaliskuussa, puut niin vihreitä kuin toukokuussa; yöt kestivät neljätoista tuntia.
Torstaina joulukuun 20. päivänä
Tänään auringon laskiessa amiraali laski ankkurin satamaan, joka on Santo Tomasin saaren ja Cabo de Caribatan välissä. [[34]] Satama on oikein hyvä ja niin iso, että siihen mahtuisivat kaikki kristikunnan laivat.—Tähän satamaan näkyy suuri, viljelty laakso, ja sitä ympäröivät vuoret näyttävät kohoavan taivaaseen asti. Epäilemättä niiden joukossa on joitakin, jotka ovat korkeampia kuin Teneriffan Pico de Teyde, jota pidetään korkeimpana. [[35]]
Perjantaina joulukuun 21. päivänä
Amiraali tutki tänään sataman tarkemmin. Hän havaitsi sen niin hyväksi, ettei hän voinut verrata sitä mihinkään, mitä hän tähän asti oli nähnyt. Hän sanoi ylistäneensä muita satamia niin paljon, ettei tiennyt, mitä laatusanoja tästä olisi käyttänyt ylistääkseen tätä asianmukaisesti, ja pelkäsi joutuvansa ylenpalttisen liioittelijan (manificador excesivo) kirjoihin, ja hänen katsottaisiin sanoneen enemmän kuin oli totta. Senvuoksi hän lisäsi tähän: »Minulla on mukanani vanhoja merenkulkijoita, jotka sanovat samaa kuin minä ja tulevat aina sanomaan, kuten kaikki, jotka merta kulkevat, nimittäin, että kaikki se ylistys, jota olen näihin satamiin kohdistanut, on totta, ja myöskin, että viimeksimainittu satama on paras kaikista.»
Päiväkirja jatkuu sitten: »Kolmekymmentäkaksi vuotta olen ollut merellä—kun lasketaan se aika, jonka todellisuudessa voin laskea—olen nähnyt koko idän ja koko lännen ja tehnyt matkan pohjoiseen, nimittäin Englantiin, ja käynyt myöskin Guineassa, mutta missään maassa en ole nähnyt niin täydellisiä satamia kuin täällä, missä olen tavannut toinen toistaan kauniimpia. Olen tarkasti perehtynyt kaikkeen, mistä kirjoitan, ja myöskin viimeksimainittuun satamaan, kuten saatan vakuuttaa, ja toistan vielä, että se on kaikkia muita parempi, että siinä on tilaa maailman kaikille laivoille ja että se voitaisiin sulkea yhdellä vanhalla laivantouvilla. Suusta pohjaan saakka sen pituus on viisi penikulmaa.» [[36]]
Amiraali pani merkille jonkun verran viljeltyä maata. Hän käski kahden miehen mennä maihin, nousta kukkulalle ja tarkastaa, oliko näkyvissä kylää, sillä mereltä käsin ei nähty sitä. Tänä iltana kymmenen maissa tuli laivalle joitakin intialaisia kanootilla katsomaan amiraalia ja kristityitä kuin ihmeitä. Hän antoi heille joitakin pikkuesineitä, mistä he tulivat peräti iloisiksi. Molemmat kristityt palasivat laivaan ja näyttivät paikan, mistä he olivat nähneet ison kylän vain vähäisen matkan päässä merestä.