Kuningas aterioitsi amiraalin kanssa karavelilla ja lähti sitten hänen kanssaan maihin, jossa hän osoitti hänelle suurta kunnioitusta ja järjestytti aterian kahdesta tai kolmesta lajista ajesia, lisänä merirapuja, riistaa ja muita ruokalajeja kuten myöskin heidän leipäänsä, jota he sanovat cazaviksi eli kassavaksi. Aterian jälkeen hän vei amiraalin talon lähellä oleville puuistutuksille; heitä seurasi enemmän kuin tuhat henkeä, kaikki alasti: mutta kuninkaalla oli paita ja käsine, jotka amiraali oli lahjoittanut hänelle. Paidan hän pian kyllä riisui, mutta ei liikahtanut mihinkään ilman käsinettä, josta hän piti enemmän kuin mistään muusta lahjasta. »Hänen erikoisesta ruokailutavastaan ja hänen puhtaudestaan»—kirjoittaa amiraali—»saattoi huomata hänen olevan ylhäissyntyinen mies».

Aterian jälkeen, joka kesti hyvin kauan, hänelle tuotiin ruohoja, joilla hän hieroi käsiänsä, jotta ne, kuten amiraali arveli, pysyisivät notkeina, minkä jälkeen hänelle tuotiin pesuvettä. Sitten hän vei amiraalin rannalle, missä amiraali käski erään miehensä, taitavan jousella-ampujan, ampua turkkilaisella jousella ja nuolella, mikä pani intialaisen päällikön ihan ihmeisiinsä, koska täällä ei tunneta aseita eikä käytetä niitä. Tämä antoi aihetta keskusteluun Caniban asukkaista, joita täällä sanotaan karibeiksi, ja jotka täällä käyvät ottamassa asukkaita vangeiksi; he käyttävät jousia ja nuolia, vaikka ilman rautakärkiä, sillä täällä ei ole rautaa eikä terästä eikä mitään muutakaan metallia paitsi kultaa ja vaskea, joskin amiraali näki viimeksimainittua vain harvoin.

Amiraali antoi merkkien avulla caziquen ymmärtää, että Espanjan kuningaspari käskisi hävittää kaikki karibit ja että hän toisi heidät kaikki caziquen eteen sidotuin käsin. Hän laukaisutti myöskin kanuunan ja pyssyn, joiden vaikutus ja voima saattoi caziquen ihmeisiinsä, kun hän näki, mitä hävitystä ne saivat aikaan; mutta kaikki intialaiset pelästyneinä heittäytyivät maahan pitkäkseen. He toivat amiraalille ison naamion, jonka korvissa, silmissä ja muuallakin oli isoja kultakimpaleita. Kuningas antoi sen hänelle muiden lahjojen kanssa, jotka hän asetti amiraalin päälaelle tai ripusti hänen kaulaansa; ja samoin hän antoi lahjoja muillekin kristityille.

Täten amiraali sai suurta lohtua hänelle sattuneesta onnettomuudesta ja piti Jumalan sallimuksena, että Hän oli antanut hänen ajautua täällä rantaan. »Tämä onnettomuus»—kirjoittaa hän päiväkirjaansa—»tuotti minulle niin paljon tavaraa, että minun täytyy sitä oikeastaan sanoa onnenpotkaukseksi; sillä jos en olisi ajautunut täällä maihin, olisin purjehtinut edelleen pysähtymättä tänne enkä myöskään olisi jättänyt tänne miehitystä.—Itse asiassa monet mieheni ovat pyytäneet lupaa saada jäädä tänne. Olen antanut käskyn rakentaa tornin ja linnoituksen sekä tilavan kellarin kyllin lujiksi, ei siksi, että pitäisin tätä varovaisuutta tarpeellisena näiden asukkaiden takia, koska minä miehineni helposti voisin vallata koko tämän saaren, vaikka se lieneekin isompi kuin Portugali ja vaikka siinä on asukkaita kaksi sen vertaa kuin siinä kuningaskunnassa; mutta he ovat alastomia ja ilman aseita, eivätkä he mitenkään pysty voittamaan pelkoaan. Silti on tarpeen, että rakennutan tämän linnoituksen, koska olen näin kaukana Teidän Korkeuksistanne, jotta nämä intialaiset oppisivat näkemään, mihin teidän alamaisenne pystyvät, ja olisivat teille kuuliaisia rakastaen ja peläten.

Nyt jo kaadetaan puita, joista linnoitus rakennetaan. Jätämme tänne leipä- ja viinivarastoja enemmäksi kuin vuodeksi, siemenviljaa, veneen, tilkitsijän, kirvesmiehen, pyssysepän, tynnyrintekijän ja muita miehiä, jotka innolla palvellakseen Teidän Korkeuksianne ja minun tyytyväisyydekseni hyvin halukkaasti pyrkivät ottamaan selville, missä kultakaivos sijaitsee. Onnettomuutemme sattui siis erinomaisen sopivaan aikaan päästäksemme täällä alkuun, ja sitäpaitsi meille oli hyvä onni, että kun laiva ajoi matalikolle, se tapahtui melkein huomaamattomasti, kun ei ollut aallokkoa eikä tuulta.

Jos alus olisi saatu irroitetuksi särkältä, emme olisi milloinkaan niin perinpohjaisesti tulleet tutustuneiksi tähän maahan kuin tapahtuu sen kautta, että miehistöä jää tänne; sillä aikomukseni oli etsiä yhä uusia ja uusia maita pysähtymättä mihinkään kauemmaksi kuin yhdeksi päiväksi, paitsi jos vastatuulet meitä pidättäisivät. Haaksirikkoutunut alus oli myöskin hyvin raskasliikkeinen, ei oikein soveltuva löytöretkille, minkä merkitsemme Paloksen asukkaiden viaksi, jotka eivät noudattaneet Teidän, kuninkaan ja kuningattaren, antamaa käskyä varustaa tällaiselle retkelle soveltuvia aluksia.»

Lopuksi Kolumbus huomauttaa tässä päiväkirjassaan, ettei yhtään ainoata köydenpätkää, ei lautaa eikä naulaa menisi hukkaan, koska alus muutoin oli yhä vielä yhtä hyvässä kunnossa kuin matkalle lähdettäessä, paitsi että siihen oli täytynyt tehdä muutamia aukkoja vesitynnyreiden ja tavaroiden poistamiseksi; mutta kaikki oli hyvin säilynyt.

»Toivon Jumalalta», lisää hän tähän, »että palatessani Espanjasta tänne tapaisin tonnin kultaa tänne jättämieni miesten vaihtokaupalla hankkimana, ja että he siihen mennessä olisivat löytäneet myöskin kultakaivoksen ja mausteita, vieläpä niin suurissa määrin, että kuningas ja kuningatar vielä ennen kolmen vuoden kulumista saattaisivat ryhtyä pyhän haudan valtaamiseen (para ir a conquistar la casa santa). Olen myöskin jo aikaisemmin luvannut Teidän Korkeuksillenne, että yritykseni koko voitto tulisi käytetyksi Jerusalemin vapauttamiseen. Teidän Korkeutenne tulevat siitä varmaan riemuitsemaan (se rieron) ja sanomaan, että se on teidän mieleenne ja että te ilman sitäkin—lähtemättä Jerusalemin-retkelle—saatte siitä suurta iloa.»

Torstaina joulukuun 27. päivänä

Auringon noustessa kuningas tuli karavelille ja kertoi amiraalille lähettäneensä noutamaan kultaa niin paljon, että hän voi ennen amiraalin lähtöä peittää hänet kullalla, ja pyysi häntä lykkäämään lähtöänsä vähän aikaa. Kuningas, hänen veljensä ja vielä lisäksi yksi sukulaisensa, joka oli hänen uskottunsa, aterioitsivat amiraalin kanssa, ja molemmat viimeksimainitut selittivät olevansa halukkaita lähtemään Espanjaan. Tuotiin tieto, että karaveli Pinta, (jolla Pinzon oli paennut) olisi eräällä joella saaren toisessa päässä. Cazique panetti heti kuntoon kanootin, sillä hän rakasti amiraalia niin suuresti, että se aivan ihmetytti; tämä käski erään merimiehen seurata mukana ja valmisteli kaikella kiireellä paluumatkaa Espanjaan.