Perjantaina joulukuun 28. päivänä
Saadakseen vihdoinkin järjestystä ja vauhtia linnoituksen rakentamiseen ja määrätäkseen palveluksen tänne jäävälle miehistölle amiraali meni maihin. Hänestä näytti, että kuningas näki hänen menevän veneeseen, mutta oli kuin ei olisi nähnyt, ja riensi nopeasti takaisin taloonsa, mistä lähetti erään veljensä amiraalia vastaan opastamaan häntä hyvin isoon ja kauniiseen taloon, jonka hän oli luovuttanut espanjalaisille. Sinne oli levitetty palmumattoja, joille amiraalia pyydettiin istuutumaan. Kuninkaan veli lähetti sitten palvelijan ilmoittamaan amiraalin saapumisesta aivan kuin kuningas ei olisi tietänyt mistään mitään, osoittaakseen siten amiraalille vielä suurempaa kunniaa. Heti kun palvelija oli tuonut ilmoituksen, kuningas lähti suoraan amiraalin luo ja ripusti hänen kaulaansa suuren kultapalan, joka hänellä oli kädessään. Hän jäi hänen luoksensa iltaan saakka keskustelemaan, mitä edelleen olisi tehtävä.
Lauantaina joulukuun 29. päivänä
Kuninkaan veljenpoika, hyvin nuori mies, joka oli erinomaisen nokkela ja yritteliäs, tuli päivän koittaessa karavelille. Amiraali, joka kaikin tavoin koetti saada tietoonsa, missä kultakaivokset olivat, tiedusteli joka mieheltä, mutta ei saanut ketään käsittämään merkkejänsä. Tämä nuorukainen sanoi hänelle, että neljän päivämatkan päässä idässäpäin oli saari, jonka nimi oli Guarionex, ja vielä toisia, joiden nimet olivat Macorix, Mayonic, Fuma, Cibao ja Coxoay, joilla oli paljon kultaa. Amiraali kirjoitti ne nimet muistiin.
Hän sai jälkeenpäin tietää, että saatuaan veljeltään kuulla nuorukaisen ilmoittaneen amiraalille näistä, kuningas oli ankarasti moittinut veljenpoikaansa. Lisäksi amiraali kuuli, että kuningas halusi salata häneltä sen paikan, missä kultaa esiintyy ja mistä sitä kerätään, jotta amiraali ei tekisi kauppoja ja vaihtoja kenenkään muun kanssa kuin hänen: »Mutta tällä Españolan saarella», huomauttaa amiraali, »on kultaa niin paljon ja niin monissa paikoissa, että se aivan kummastuttaa». Oli jo ilta, kun kuningas lähetti hänelle kultaisen naamion ja pyysi häneltä pesumaljan ja vesikannun, jotka amiraali heti lähetti hänelle toivoen, että hän tilaisi niitä enemmänkin.
Tiistaina joulukuun 30. päivänä
Amiraali lähti maihin aterioitsemaan kuninkaan kanssa. Samaan aikaan hänen kanssaan astui sisään viisi Guacanagarin alaisuuteen kuuluvaa kuningasta, kaikilla kruunu päässään, ja he käyttäytyivät niin juhlallisesti, että Teidän Korkeutenne olisivat suuresti ilahtuneet nähdessään heidän käytöksensä ja kohteliaisuutensa.
Heti kun amiraali astui maihin, kuningas tuli ottamaan häntä vastaan ja kädestä johdatti hänet samaan taloon, missä hän edellisenäkin päivänä oli majaillut ja missä hänelle oli valmiiksi mattoja ja istuimia. Kuningas riisui kruununsa ja asetti sen amiraalin päähän, ja amiraali puolestaan otti kaulastaan värillisistä kivistä tehdyn helminauhan, joka oli hyvin kaunis, ja ripusti sen kuninkaan kaulaan. Vieläpä hän kunnioitti kuningasta hienolla punaisella manttelilla, joka hänellä oli tänään yllään, tuotti hänelle värilliset saappaat, jotka vedätti kuninkaan jalkaan, ja kuninkaan sormeen hän pujotti hopeasormuksen, koska tiesi kuninkaan hetaasti kärttäneen sormusta eräältä merimieheltä, jolla oli sellainen sormessaan. Kuningas oli siitä hyvin iloinen ja onnellinen, ja molemmat muut caziquet lahjoittivat amiraalille kumpikin kultalevyn.
Eräs merimies ilmoitti amiraalille löytäneensä raparperikasveja.
Maanantaina joulukuun 31. päivänä