Tämä päivä käytettiin puiden ja veden ottamiseen kotimatkaa varten Espanjaan, jonne amiraali halusi kiireimmittäin viedä tietoja kuninkaalle ja kuningattarelle, jotta he voisivat lähettää aluksia etsimään, mitä vielä olisi löydettävää; sillä tämä asia näyttää olevan niin suuri ja tärkeä, että sitä on ihmeteltävä, sanoi amiraali. Hän lisäsi vielä, ettei aikonut lähteä pois, ennenkuin oli nähnyt koko maan itään päin ja purjehtinut pitkin rannikkoa, jotta hän saisi tietää sen etäisyyden Espanjasta voidakseen kuljettaa sinne karjaa ja muuta. Kun hänellä nyt enää oli jäljellä vain yksi ainoa laiva, hänen mielestään ei ollut viisasta enää antautua löytöretkien vaaroihin, ja hän valitti, että tämä haitta aiheutui Pintan karkaamisesta.
Tiistaina tammikuun 1. päivänä 1493
Puolen yön tienoissa lähetettiin vene Amigan niemimaalle etsimään raparperia. Miehistö palasi iltapäivällä ja toi tullessaan täyden suuren kantovakallisen. He eivät voineet kuljettaa enempää, kun heillä ei ollut mukanaan lapiota kaivamista varten. Amiraali talletti koko tämän korillisen näytteeksi kuninkaalle ja kuningattarelle. [[39]]
Pintaa etsimään lähetetty kanootti, sanotaan päiväkirjassa, palasi tapaamatta karavelia. Matkalla mukana ollut merimiehemme kertoi tavanneensa kahdenkymmenen penikulman päässä täältä kuninkaan, jonka päässä oli ollut kaksi isoa kultalevyä; ne hän oli riisunut heti, kun kanootissa olleet intialaiset olivat keskustelleet hänen kanssaan; muillakin asukkailla hän oli nähnyt paljon kultaa. Amiraali oli siinä uskossa, että kuningas Guacanagari oli kieltänyt ketään myymästä kultaa kristityille, jotta kaikki kulkisi hänen käsiensä kautta; lisäksi hän sai jälleen kuulla, että joissakin paikoin kultaa oli niin paljon, että sille ei annettu mitään arvoa. Samoin hän oli saanut tietoonsa paikan, mistä saatiin mausteita, jotka olivat paljon arvokkaampia kuin pippuri ja paratiisijyvät (manegueta). Amiraali antoi tänne jäävien tehtäväksi hankkia niitä niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Keskiviikkona tammikuun 2. päivänä
Amiraali meni tänään maalle sanomaan jäähyväiset kuningas Guacanagarille ja lähteäkseen matkalle Jumalan nimeen. Hän lahjoitti muistoksi kuninkaalle yhden paitansa. Hän näytti kuninkaalle myöskin, kuinka väkeviä kanuunat olivat, latauttamalla yhden ja laukaisuttamalla sen haaksirikkoutuneen laivan kupeeseen. Tämä näytös johdatti puheen karibeihin, joiden kanssa kuningas on sodassa. Hän pani hyvin merkille, kuinka kiviset kanuunankuulat puhkaisivat aluksen kyljen ja putosivat kauas mereen. Amiraali esitytti laivan väellä myöskin kahakan (una escaramuza) ja sanoi caziquelle, ettei tämän tarvitsisi enää pelätä karibeja, vaikka he tulisivatkin hänen saarelleen. »Tein tämän kaiken», huomauttaa amiraali, »että kuningas eläisi jäljelle jäävien kristittyjen kanssa hyvissä väleissä ja karkoittaakseni hänestä pelon.»
Kuningas vei amiraalin ja hänen mukanaan olevat aterialle kotiinsa. Amiraali antoi ankaran käskyn, että Diego de Aranza, Pedro Gutierrez ja Rodrigo de Escovedo, jotka jäivät hänen luutnantteinaan komentamaan tänne jäävää miehistöä, olisivat velvolliset hoitamaan kaiken hyvin ja pitämään järjestyksessä, siten palvellakseen Jumalaa ja heidän korkeuksiansa.
Cazique osoitti suurta mieltymystä amiraaliin ja pahoitteli hänen poislähtöään, vallankin amiraalin siirtyessä laivalle. Eräs kuninkaan uskotuista sanoi amiraalille, että cazique oli käskenyt valmistaa amiraalille kultaisen patsaan, niin ison kuin hän itse, ja se tuotaisiin kymmenen päivän kuluttua. Amiraali astui laivaan aikoen heti aloittaa matkan, mutta tuuli ei sallinut.
Tälle Españolan saarelle, joka asukkaiden kielellä on Bohio, rakennettuun linnoitukseen jätettiin kolmekymmentäyhdeksän miestä; heidän joukossaan oli monta kuningas Guacanagarin hyvää ystävää. Päällikköinä olivat amiraalin nimessä Diego de Aranza Cordovasta, Pedro Gutierrez ja Rodrigo de Escovedo Segoviasta, joille kaikille hän siirsi kuninkaan ja kuningattaren hänelle antaman vallan. [[40]] Hän jätti heille kaikki kuningasparin vaihtokauppaa varten ostamat tavarat, joita oli melkoisesti ja joilla heidän piti vaihtaa kultaa, luovutti myös kaiken, mitä karille ajautuneessa aluksessa oli, leipää ja korppuja vuodeksi, viiniä ja useita kanuunoita. Ja koska enin osa heistä oli merimiehiä, hän antoi heille myös veneen, jotta he, jos katsoisivat tarkoituksenmukaiseksi, voisivat lähteä etsimään kultakaivosta ja amiraali palatessaan tapaisi sitä paljon ja hänellä olisi paikka, mihin voisi perustaa kaupungin.
Sitä satamaa, missä he nyt olivat, amiraali ei sanonut edulliseksi, koska kulta tuotiin tänne idästäpäin, ja mitä idemmäs mentiin, sitä likempänä Espanjaa oltiin. Hän jätti myöskin siemenviljaa, kirjurinsa ja alguazilin, laivan kirvesmiehen, tilkitsijän, tynnyrintekijän, lääkärin ja vaatturin, jotka kaikki olivat meriväkeä. [[41]]