Amiraali sai kuulla, että eräs niistä intialaisista, joita Pintalla oli, oli sanonut Alonzo Pinzonille, että Babeque-nimisellä saarella olisi hyvin paljon kultaa. Pinzon, jolla oli keveä alus, oli silloin tahtonut lähteä sinne yksin, ja tämä oli se syy, miksi hän oli päättänyt erota amiraalista ja jättää päällikkönsä, jonka tarkoituksena oli purjehtia pitkin Juana- ja Española-saarten rannikkoa.
Kun Martin Alonzo ei löytänytkään Babequelta kultaa, hän lähti Españolalle, mistä hän intialaisten kertomusten nojalla, jotka sanoivat saarta Bohioksi, ajatteli löytävänsä rikkaita kultakaivoksia ja paljon tätä metallia; se syy oli jo kaksikymmentä päivää sitten tuonut hänet tänne, viidentoista leguan päähän Navidadista.
Tästä käy ilmi, että intialaisten tuoma tieto, jonka nojalla kuningas Guacanagari oli lähettänyt kanootin matkaan ja amiraali antanut siihen mukaan yhden merimiehen, oli ollut tosi, että Pintan tosiaan oli täytynyt olla siellä kanootin käydessä. »Karaveli», huomauttaa amiraali, »vaihtoi kuitenkin paljon tavaraa kultaan; narunpätkästä kapteeni sai kelpo kappaleita, sormenmittaisia, jopa usein kämmenenkokoisia. Martin Alonzo piti puolet itse ja jakoi toisen puolen miehistölle.»
Amiraali lisää tähän kuninkaalle ja kuningattarelle tarkoitetut lauseet: »Kaiken nojalla, kaikkeinarmollisimmat valtiaani, minusta tuntuu, että Herramme ihmeellisellä tavalla tahtoi laivamme haaksirikkoutuvan täällä, koska tämä on koko saaren paras rannikko ja meillä on asutuksemme täällä aivan kultakaivosten läheisyydessä. Juana-saaren takana etelässä kuuluu olevan toinen iso saari, jossa on vielä enemmän kultaa ja niin isoissa määrin, että sieltä voi kerätä pavunkin kokoisia kappaleita, kun ne Españolalla eivät ole ohranjyvää suurempia. [[42]] Sen saaren nimi on Yamaye (Jamaika); sen lähellä idässäpäin on saari, jossa asuu pelkästään naisia, ja hyvin monet miehet tietävät, että Española- ja Yamaye-saaret ovat mantereesta vain kymmenen päivänmatkan päässä kanootilla soutaen, mikä on noin seitsemänkymmentä meripenikulmaa. Sikäläiset asukkaat käyttävät vaatteita.
Maanantaina tammikuun 7. päivänä
Tänään kiilattiin karavelissa vuoto ja tilkittiin se. Matruusit kävivät maissa kaatamassa puita. Amiraali sanoi heille, että heidän sopisi löytää paljon mastiksipuita ja aaloeta.
Tiistaina tammikuun 8. päivänä
Kovan kaakkoistuulen takia ei tänään lähdetty matkaan; sen vuoksi amiraali käski varustaa laivaa vedellä, puilla ja kaikella matkalle tarpeellisella. Hän oli aikonut purjehtia Españolan rannikkoa pitkin niin kauas kuin sopisi poikkeamatta matkan suunnasta; mutta monia seikkoja oli tullut tämän yrityksen tielle.
Veljekset Martin Alonzo ja Vincente Yanes Pinzon, jotka hän oli pestannut karavelien kapteeneiksi, sekä monet hänen miehensä, jotka ylpeydestä ja voitonpyynnöstä olivat asettuneet heidän puolellensa uskoen, että kaikki olivat vain heitä varten, unohtivat amiraalin heille suomat kunnianosoitukset. He eivät ainoastaan kieltäytyneet täyttämästä hänen käskyjään, vaan vieläpä rohkenivat sekä sanoin että teoin asettua vastustamaan häntä. Lopuksi Martin Alonzo oli marraskuun 21. päivästä tammikuun 6. päivään saakka ollut poissa amiraalin seurasta ilman mitään syytä ja aihetta, pelkästä tottelemattomuudesta. Amiraali oli sietänyt sen kaiken ja ollut vaiti, saadakseen matkan onnellisesti päätökseen. Hän olisi mielellään halunnut päästä eroon sellaisesta seurasta, jota vastaan hänen oli asetuttava heidän tottelemattomuutensa vuoksi, ja vaikka hänen puolellaan olikin useita kunnollismielisiä miehiä, ei kuitenkaan aika ollut otollinen syyllisten rankaisemiseen. Tämän takia hän päätti palata Espanjaan mahdollisimman nopeasti ja missään pysähtymättä.
Hän meni veneeseen ja soudatti joelle, joka laskee mereen vain hyvän leguan päässä kaakkoon Monte Crististä; siellä matruusit ottivat vettä. Amiraali huomasi, että tämän joen hyvin leveässä ja syvässä suussa hiekan seassa oli kultajyväsiä niin paljon, että se herätti kummastusta, vaikka jyväset olivatkin kovin pieniä. [[43]] Amiraali arveli, että kultanokareet joen virratessa lähteiltään suuhun saakka olivat kieriskelleet ja jauhautuneet tomuksi, sillä lähempää hän löysi pienen herneen kokoisia, mutta enimmäkseen se oli hienoa kuin lentohiekka.