Kun meri nousi ja suolattomaan veteen sekaantui merivettä, hän käski soutaa pyssynkantaman matkan jokea ylöspäin. Miehet täyttivät tynnyrit vedellä, ja kun palattiin karavelille, löydettiin uurteista pieniä kultahitusia. Amiraali antoi tälle joelle nimen Rio de Oro. Kultahiekasta, huomautti hän, hän ei ottaisi mukaan mitään, kun se on Teidän Korkeuksienne oman talon ja kaupunkinne Navidadin porttien edessä; sitä joutuisammin hänen aikomuksensa oli matkustaa tuomaan teille sanaa ja vapautumaan kehnosta seurasta, joka ympäröi häntä ja josta hän oli aina sanonut, että se oli aivan kelvotonta roskaväkeä.
Keskiviikkona tammikuun 9. päivänä
Keskiyön aikaan amiraali lähti purjehtimaan suuntanaan itäkoillinen. Kymmenen ja puolen meripenikulman päässä hän asettui ankkuriin kolmeksi tunniksi. Täällä on joka puolella kosolti kilpikonnia; matruusit löysivät yhden, joka oli yhtä iso kuin kiinalainen kilpi. »Amiraali näki eilen, ollessaan Rio de Orolla, kolme seireeniä, jotka kohottautuivat hyvin korkealle vedestä, mutta eivät olleet läheskään niin suloisia kuin miksi heidät tavallisesti näkee kuvattavan; heillä on tavallaan ihmiskasvot.» Hän lisää nähneensä samanlaisia Guineassa Pippurirannikolla.
Hänen aikomuksensa oli purjehtia tänä yönä Jumalan avulla pysähtymättä eteenpäin, koska hän oli löytänyt mitä etsi eikä halunnut enää antautua kiistaan tämän Alonzo Pinzonin kanssa, kunnes heidän korkeutensa saisivat selostuksen hänen matkastaan ja siitä, mitä hän oli suorittanut. »Mutta sitten», huomauttaa hän, »en enää siedä näitä kelvottomia miehenkuvatuksia, joiden kuntouden laita on perin kehnosti, koska he tahtovat asettua niin epäkunnioittavasti minua vastustamaan, huolimatta heitä kohtaan osoittamastani huomaavaisuudesta.»
Torstaina tammikuun 10. päivänä
Amiraali nosti ankkurin ja tuli auringon noustessa joelle, jolle hän antoi nimen Rio de Grazia (Armonvirta). [[44]] Sen suuhun hän kävi ankkuriin, koska täällä on oivallinen satama, jolla on vain se paha puoli, että täällä esiintyy runsaasti kairaajatoukkia. Pinta, jolla Martin Alonzo Pinzon vietti täällä kuusitoista päivää, kärsi niistä toukista pahasti.
»Sinä aikana»—sanotaan päiväkirjassa—»Pinzon sai vaihtokaupalla paljon kultaa, ja sitä hän halusikin. Mutta heti saatuaan intialaisilta kuulla amiraalin olevan saman Españolan saaren rannikolla ja tietäen osuvansa hänen kanssaan yhteen hän lähti amiraalia vastaan. Hän oli vaatinut miehistöään vannomaan, etteivät he olleet viipyneet täällä enempää kuin kuusi päivää, mutta hänen kehnoutensa (su maldad) oli niin ilmeinen, ettei hän enää pystynyt sitä peittelemään. Hän oli määrännyt, että kaikesta vaihtokaupalla saatavasta kullasta puolet oli annettava hänelle. Pois lähtiessään hän vei väkivalloin mukaansa neljä intialaista ja kaksi tyttöä; mutta amiraali annatti heille vaatteita ja päästi heidät maihin, niin että he saattoivat palata kotiinsa.
—Siten vaatii»—kirjoittaa Kolumbus—»Teidän Korkeutenne palvelus, sillä miehet ja naiset kuuluvat kokonaan Teidän Korkeuksillenne niin tällä erikoisella saarella kuin muuallakin. Etenkin pitää täällä, missä Teidän Korkeuksillanne jo on siirtola, asukkaille osoittaa kaikkea kunniaa ja suopeutta, sillä tällä saarella on paljon kultaa, hyvää maata ja mausteita.»
Perjantaina tammikuun 11. päivänä
Puolen yön aikaan lähdimme Rio de Grazian satamasta ja purjehdimme ensin itäiseen, sitten kaakkoiseen suuntaan. Näimme vuoren, jolle annettiin nimi Hopeavuori (Monte de Plata), koska sen laki oli hopeaharson kaltaisen sumun verhoama. Sen juurella on oivallinen satamapaikka, Puerto de Plata. Vuori on korkea, sen rinne on asuttu ja jokien halkoma, ja siinä on varmaan paljon kultaa. Tuuli ja virtaus olivat suotuisat, ja etenimme runsaan taipaleen.