Kardinaali sai käskyn saapua linnaan. Se tapahtui elokuun 5. päivänä 1785.
Koko hovi oli kokoontunut vastaanottohuoneeseen, kun kardinaali näyttäytyi, puettuna hengellisen ritarikunnan pukuun.
Hänet kutsuttiin kuninkaan työhuoneeseen, missä kuningatar samaten odotti häntä.
Lähes kuusi vuotta oli kulunut siitä, kun kardinaali viimeksi läheltä ja tarkemmin oli saanut nähdä oikean Marie Antoinetten. Hän vertasi häntä nyt siihen naiseen, jonka oli nähnyt puistossa, ja joutui kokonaan ymmälle. Kuningatar oli tuona väliaikana lihonut, ja hänen kasvonsa olivat soikeammat kuin mademoiselle Olivan.
Kardinaali vapisi koko ruumiissaan ja sai tuskin sanaakaan suustaan.
"Kuka on käskenyt teidän ostamaan erään kaulanauhan Ranskan kuningattaren lukuun?" kysyi kuningas.
"Teidän majesteettinne", änkytti kardinaali, "huomaan, vaikka liian myöhään, että minua on petetty."
"Mitä olette tehnyt tuolla kaulanauhalla?" kysyi kuningas edelleen.
"Luulin kuningattaren vastaanottaneen sen."
"Kuka antoi teille toimeksi ostaa sen?"