"Mitä siellä nyt taas on tekeillä?" kysyi kuningatar melusta säikähtyneenä.
Eräs kamarirouva veti syrjään kaihtimet ja katsoi ulos.
"Ne ovat noita Pariisin naisia, jotka eivät ole löytäneet makuusijaa ja käyskentelevät siellä alhaalla, odottaen aamun sarastusta", vastasi hän.
Marie Antoinette tyytyi vastaukseen eikä puhunut sen enempää.
Muutamia minuutteja kului. Silloin kuului yhtäkkiä marmorisalista äänten sorinaa, laukauksia ja huutoa.
Porraskäytävät ja viereiset huoneet täytti esiinryntäävä raivostunut ihmisjoukko. Hyökättiin kuninkaallisten henkivartijain päälle. Kaksi nuorta miestä koetti turhaan pidättää päälletunkevia.
Ennenkuin toinen heistä — Miomandre oli hänen nimensä — verissään kaatui, malttoi hän sen verran mielensä, että avasi kuningattaren vastaanottohuoneen oven ja huusi:
"Pelastakaa hänen majesteettinsa. Hänet tahdotaan murhata!"
Eräs kamarirouvista kuuli varoituksen ja pöngitti oven.
"Joutukaa ylös sängystä, mutta älkää pukeko yllenne!" huusi hän kuningattarelle. "Pelastautukaa kuninkaan luo!"