Tämän nähdessään herttua lausui:
"Kaunis onneton Anni! Hävytön viettelijä, sinä saavuit liian myöhään! Vanha äiti-parka, sinä yksin olet pysynyt hänelle uskollisena kuolemaan saakka."
Huomattuaan samalla minut siinä lähellänsä hän virkkoi minulle:
"Te mainitsitte minulle jotakin korpraali Kasperin viimeisestä tahdosta; onko se teillä muassanne?"
Minä käännyin nyt vanhuksen puoleen ja sanoin hänelle:
"Muori-parka, antakaa minulle Kasperin muistikirja; hänen korkeutensa haluaa lukea siitä hänen viimeisen tahtonsa."
Vanhus, joka ei välittänyt mistään, sanoi kärtyisesti:
"Oletko sinäkin taas siinä? Olisit mieluummin voinut kokonaan pysyä kotonasi. Onko sinulla anomuskirja? Nyt se on myöhäistä, minä en ole voinut antaa tuolle lapsi-raukalle sitä lohtua, että hän pääsee Kasperin viereen kunnialliseen hautaan; ah, olen valehdellut sen hänelle edeltäpäin, mutta hän ei ole uskonut minua."
Herttua keskeytti hänet sanoen:
"Te ette ole valehdellut, muori hyvä; tämä mies on tehnyt kaiken voitavansa; hevosen kaatuminen on syynä kaikkeen; mutta Anni tulee saamaan kunniallisen haudan äitinsä ja Kasperin viereen; Kasper oli kelpo mies; heille kummallekin tullaan pitämään ruumissaarna, aiheena sanat: antakaa Jumalalle yksin kunnia! Kasper tullaan hautaamaan vänrikkinä, hänen eskadroonansa tulee ampumaan haudalla kolmasti hänen kunniakseen, ja tuon turmiontuojan Grossingerin miekka tullaan asettamaan hänen arkulleen."