Hän näytti rukousnauhaansa, jota hän piti lujasti molemmissa käsissään, jupisi hampaittensa välitse rukouksen katkelman ja nousi seisomaan. Kauneudenloiste ei osannut huomauttaa mitään niin ehdotonta todistusta vastaan kuin istiharan ratkaisu oli, ja koska hän nyt oli rasittanut itseään tavattomasti, palasi hän huoneeseensa nukkuakseen pukeutumisaikaan asti ja jätti Umm Djehanin mielensä mukaan tuumimaan uutta seikkailuaan, johon hänen jo muutenkin niin vaihteleva elämänsä näytti tahtovan hänet kietoa.
IV
KUVERNÖÖRIN LUONA
Totta oli, että Shemahan kuvernööri aikoi ryhtyä suuriin kustannuksiin. Hän antoi kahdelle Bakuun matkustavalle upseerille, nimittäin luutnantti Assanoffille ja kornetti Morenolle juhla-aterian ja oli kutsunut tähän tilaisuuteen kaupungissa majailevan jalkaväkirykmentin upseerit ja parhaan ystävänsä, poliisipäällikön. Joskin vähän myöhemmin kuin "hengen vihollinen", olivat Assanoff ja Don Juan tulleet perille, väsyksissä ja kyllästyneinä matkasta, mutta sitä tyytyväisempänä siitä, että nyt olivat lähellä päämääräänsä, sillä Baku on jokseenkin lähellä Shemahaa. Tiflisissä he olivat viipyneet tuskin paria tuntia. Asianomainen päällystö oli velvoittanut heidät, koska huhuiltiin vakavista rauhattomuuksista Daghestanissa, viipymättä kiirehtimään joukkoihinsa. Morenolle tämä oli lohdullinen tieto. Mitä enemmän hän etääntyi Espanjasta ja rakastamastaan naisesta, sitä enemmän muuttui ensi hetkien alakuloisuus sairaloiseksi alistumiseksi, joka jäyti hänen elämänsä ydintä. Hän tunsi, että hänen entinen olotilansa oli lopussa, eikä hänellä ollut vähääkään halua aloittaa uutta.
Herodotos kertoo, että kun muinaisen Egyptin sotajoukko oli tyytymätön hallitsijansa töihin ja toimiin, kaikki soturisäädyn miehet ottivat aseet käsiinsä ja liittyivät osastoiksi ja marssivat rajalle. Hyljätyn yksinvaltiaan palvelijat riensivät hänen käskystään heidän jälkeensä ja sanoivat: "Mitä aiotte tehdä? Hylkäätte omaisenne? Jätätte kevein mielin talonne ja omaisuutenne?" He vastasivat ylpeästi: "Omaisuutemme? Sillä, mitä on kourassamme, aiomme hankkia arvokkaampaa! Talot? Ne voi rakentaa. Vaimot? Niitä on kaikkialla, ja ne, jotka tapaamme, voivat lahjoittaa meille uusia lapsia." Näin vastattuaan he marssivat edelleen antamatta itseään ollenkaan pidättää.
Moreno ei ollut niin karkea sotauros, jollaisia nykyaikana tuskin tapaakaan enää. Liekö sivistymisen vai mielikuvituksen ja sydämen suuremman hellyyden ja heikkouden seurausta, mutta nykyjään on vähän ihmisiä, joiden onni ja elämänvoima ei olisi heidän ulkopuolellaan, vieraassa olennossa tai vieraassa asiassa. Miltei kaikki muistuttavat nykyisin sikiötä: he saavat ravintonsa elämänlähteestä, joka ei ole heidän, ja jos heidät siitä ajattelematta eroittaa, niin on hyvin epäiltävää, ellei juuri mahdotonta, että he vielä voivat menestyä.
Lisäksi vaikutti Morenoon kaikki, mitä hän tähän asti oli nähnyt uudessa ympäristössään, unelta, erittäin sekavalta unelta, jota järki ei ollenkaan ymmärtänyt. Assanoff oli kyllä tavallaan selittänyt, mitä ympärillä tapahtui; mutta paitsi sitä, että insinööri piti kaikkea tätä aivan luonnollisena ja syrjäytti helposti juuri enimmin selitystä kaipaavat asiat, oli hän epävakainenpa kykenemätön mitään selitystä tai ajatuskulkua loppuun viemään.
Tästä huolimatta Moreno liittyi häneen.
Assanoffin tunnettu taipumus juomaan sysäsi luota, mutta hänen iloisuutensa taas veti takaisin. Assanoff oli sekapäinen, mutta hänellä oli sentään pää. Hän hupsutteli tavallisesti, mutta silloin tällöin hän osoitti todellisesti sydäntä. Pitkällä matkalla ja loppumattoman pitkän, läheisen yhdessäolon aikana hän kertoi Morenolle kaikenlaista, ja tämä puolestaan johtui myöskin tekemään tunnustuksia.
Assanoff oli hyvin liikutettu maanpakoon tuomitun kärsimyksistä ja osoitti myötätuntoaan miltei yhtä hellästi kuin tyttö rakastajalleen. Silloin tällöin itsestään puhuessaan hän tunnusti, ettei hän omasta mielestään ollut muuta kuin karkeasti kirveellä veistetty ja, kuten hän lisäsi, erinomaisen vähän kulttuurin hivelemä villi-ihminen; pian hän kuitenkin peruutti tämän tunnustuksen ja ilmoitti olevansa aatelismies. Muuten hän piti kunnianaan tunnustaa Morenon älyn ja luonteen ylemmyyden.