Joseph Arthur De Gobineau, kreivi, valtiomies ja kirjailija, syntyi heinäkuun 14 päivänä 1816 Ville-d'Avrayssa Pariisin lähistöllä. Hän aloitti julkisen valtiomies-uransa ulkoasiainministeri Tocquevillen kabinettipäällikkönä. Sen jälkeen hän toimi lähetystön sihteerinä Bernissä, Hannoverissa, Frankfurtissa. V. 1855 hänet määrättiin Ranskan lähetystöön Persiaan, sitten keisarilliseksi komisarioksi Ranskan kalastuslaitokseen Newfoundlandiin; sieltä hän palasi vielä Persiaan, siirrettiin lähettilääksi Ateenaan, sitten Rio de Janeiroon ja lopuksi Tukholmaan, josta toimesta sai eron v. 1877. Gobineau kuoli 1882.
Tämä "kiertolais"-elämä ei suinkaan ole ollut vailla merkitystä Gobineaun kirjalliselle tuotannolle. Matkoillaan hän hankki omakohtaisilla huomioilla aineksia kansatieteellisiin ja rotufilosofisiin teoksiinsa: Essai sur l’inégalité des races humaines (Tutkimus ihmisrotujen erilaisuudesta, 1853-55), Religions et les Philosophies dans l'Asie centrale (Keski-Aasian uskonnot ja filosofiat, ilm. 1865) ja La Renaissance (Uudennus, 1873), jotka varsinaisesti ovat perustaneet hänen maineensa.
Gobineau ja hänen — varsinkin Saksassa kannatusta saavuttanut oppisuuntansa, "gobinismi", lähtevät musta-, kelta- ja valkoihoisten alkuperäisestä ja jyrkästä rotueroavaisuudesta. Näistä ovat viimemainitut, arjalaiset, ehdottomasti korkeimmalla. Kansainvaellukset ja sekoitus ovat muunnelleet puhdasta tyyppiä, mutta germaaneissa virtaa arjalainen veri jotenkin puhtaana ja Pohjolassa tapaa tämän valiorodun kaikkein jaloimmat edustajat. Germaaneilla on vielä loistava historiallinen tehtävä ja tulevaisuus edessään. Yhteiskunnallisesti on gobinismi ylimysmielinen ja juutalaisvastainen, taiteellisesti se on sukua Wagnerin ja Nietzschen ajatustavalle ja teorioille.
Gobineaun kaunokirjallisissakin teoksissa ilmenee hänen kansatieteellinen harrastuksensa. Paitsi sitä, että hän mielellään valitsee aiheensa kaukaisista maista, liittää hän niihin runsaasti kuvauksia vieraiden kansojen omituisista tavoista ja ajatuksista. Tämän huomaa lukija myös nyt julkaistusta novellista Kaukaasialainen tanssijatar, joka nimellä Danseuse de Shamakha sisältyy v. 1876 ilmestyneeseen novellikokoelmaan Nouvelles asiatiques.
Suomentaja.
I
Madame Marronin hotellissa
Don Juan Moreno y Rodil oli Segovian jääkärien luutnantti, kun hänen rykmenttinsä sekaantui sotilas-salaliittoon, jonka toimeenpano epäonnistui. Kaksi majuria, kolme kapteenia ja joukko kersantteja vangittiin ja ammuttiin. Sankarimme pääsi sentään pakoon ja hänen onnistui harhailtuaan pari kuukautta mitä kurjimmassa kunnossa Ranskassa hankkia itselleen upseerinvaltakirja Venäjän palvelukseen joidenkin tuttavuussuhteiden perustuksella. Hän sai pian käskyn lähteä joukkojensa luo Kaukaasiaan, jossa niihin aikoihin reilu ja huoleton sotiminen oli jokapäiväistä leipää.
Luutnantti Moreno astui Marseillessa laivaan. Hän oli jo luonteeltaankin harvinaisen vakava, ja hänen karkoituksensa, surkea tilansa ja ennenkaikkea se syvä murhe, jonka aiheutti hellästi rakastetun neitosen jättäminen vähintäin vuosiksi, vahvistivat hänen luonnollista taipumustaan siinä määrin, että tuskin kenessäkään voi huomata vähemmän halua elämän ilojen tavoitteluun.
Vaivaloisen matkan jälkeen tuli laiva, jossa hän kulki, perille ja laski ankkuriin Mustanmeren rannalla sijaitsevan Potin kaupungin edustalle. Poti oli siihen aikaan Kaukaasian Euroopan-puolisen osan pääsatama.