Kungtse, Kungtse! Suuri on Kungtse!
Ennen Kungtsea ei ollut Kungtsea;
Jälkeen Kungtsen ei tullut Kungtsea.
Kungtse, Kungtse! Suuri on Kungtse!
4. KUNGFUTSEN SUKU[19]
Kungfutsen esi-isät häipyvät hämärään muinaisuuteen. Vanhimpana suvun edustajana pidetään 'Keltaista Hallitsijaa' (Huang Ti), tarunomaista henkilöä, joka eli 2697-2597 e.Kr. Vuonna 1766 e.Kr. astuu Kungfutsen suku voimakkaasti yleisten asiain johtoon, kun eräs tämän suvun jäsen panee toimeen vallankumouksen, anastaa kruunun ensimmäisen hallitsijasuvun (Hsia, 'kesä', 2205-1766) kelvottomalta edustajalta (Džie Kuei) ja perustaa Kiinan toisen hallitsijasuvun (Šang, 'kauppias', 1766-1122); vuodesta 1401, jolloin pääkaupunki muutettiin Keltaisen virran tulvien vuoksi sen eteläpuolelle, mainitaan tämä dynastia nimellä In ('voittoisa'). Tämä Kiinan ensimmäisen vallankumouksen toimeenpanija on saanut kotipaikkansa mukaan nimen Tang ('kuuma vesi, liemi'). Uhkarohkean tekonsa menestymisen vuoksi hän on saanut lisänimen Dž'eng ('menestynyt'). Šang (In)-hallitsijasuvun perustaja Dž'eng T'ang on Kiinan historian kunniakkaimpia nimiä.
Yli kuusisataa vuotta olivat Kungfutsen esi-isät Kiinan hallitusistuimella. Kun sitten 'Sotaisa Kuningas' (U Uang) isänsä 'Kirjallisuuskuninkaan' (Uen Uang) opetusten ja kärsimysten innostamana kukisti rappeutuneen In-suvun viimeisen hurjan hallitsijan (Džou Hsin) ja perusti Kiinan kolmannen hallitsijasuvun (Džou, 'täydellinen', 1122-255 e.Kr.), asetti hän kukistetun kuninkaan velipuolen Sung-valtion herttuaksi, samalla kuin hän asetti oman veljensä (Džou Kung) lähellä olevan Lu-valtion herttuaksi. Džou Kung oli isänsä Uen Uang:in lempilapsi, ja myöskin aikansa ja jälkimaailman yleisesti ihailema ja kunnioittama. Ilman hänen apuaan tuskin olisi U Uang, yhtä vähän kuin hänen seuraajansakaan (Dz'eng Uang), voinut epävarmoja valtiollisia oloja tyydyttävästi järjestää. Herttua Džou ei ollut ainoastaan sotaherra ja politikko, hänellä oli myöskin suuria kirjallisia kykyjä. 'Ennekirjassa' (l' Džing), 'Laulujenkirjassa' (Šzï Džing) ja ehkäpä 'Historiakirjassakin' (Sū Džing) on hänen kynänsä jälkiä. Džou Kung on lyhyesti sanoen Kiinan merkkimiehiä, ja erikoisesti hän oli Kungfutsen kunnioittama ja ihailema. Voinemme sanoa, että Džou Kung ei ainoastaan antanut huomattavaa valtiollista merkitystä pienelle Lu-valtiolle pitkiksi ajoiksi, vaan hän myöskin on ollut ehkä suurimpana tekijänä siihen, että kirjalliset harrastukset ja kansalliset hyveet myöhemmin niin suureen kukoistukseen puhkesivat Lu-valtiossa, joka kukoistus puolestaan on innoittanut erikoisesti koko Šan Tung-maakunnan väestöä näihin päiviin saakka.
Sung-valtiossa asuivat Kungfutsen esi-isät yli 400 vuotta. Valtion pääkaupunki oli nykyinen Kuei Te' Fu ('Takaisin hyveeseen!') Ho Nan-maakunnan itäisessä kulmakkeessa. Lähelläolevista Šan Tung, Kiang Su' ja An Hui-maakunnista kuului nähtävästi myöskin osia Sung-valtioon. Vuoden 800 paikkeilla tämän valtion silloinen herttua luovutti perinnölliset oikeutensa nuoremmalle veljelleen, joten hän ja hänen jälkeläisensä tulivat tämän vapaaehtoisen teon kautta ikipäiviksi erotetuiksi herttuan oikeuksista. Silloinen tapa vaati, että tällaisissa tapauksissa tuli hallitsevan perheen ottaa itselleen, viiden sukupolven jälkeen, uusi nimi. Tämän mukaisesti siis viides herttua järjestyksessä, henkilönimeltään Kung Fu Dziā, otti henkilönimensä ensimmäisen sanan Kung (aukko, kolo) sukunimekseen, entisen yhteisen sukunimen (Tzï) sijaan. Tämä mies on siis lähinnä Kungfutsen ja K'ung-suvun kanta-isä.
Tämän pojan pojanpoika, — joka samalla oli Kungfutsen iso-isän isä — oli pakotettu poliittisten selkkausten vuoksi pakenemaan Sung-valtiosta; hän meni pohjoiseen naapurivaltioon (Lu). Tämän pojanpoika — Kungfutsen isä — pääsi täällä valtion virkaan, kuten edellä on kerrottu. Hän oli 10 jalkaa pitkä mies. Vaikkapa silloinen 'jalka' olisi ollut kaksikin tuumaa lyhyempi kuin nykyinen, kuten on arveltu, niin sittenkin hän oli tavallista rotevampikasvuinen. Lu-valtiossa oli K'ung-suvun asuinpaikka pienen Szï-joen varrella (Szï Šui, 'limainen vesi'), nykyisen Šan Tung-maakunnan eteläosassa. Aikaiseen leskeksi jäänyt Kungfutsen äiti muutti pienen poikansa kanssa Szï-virran suuntaan 12 kilometriä länteenpäin, Lu-valtion pääkaupunkiin, Džou Kung:in entisille asuinsijoille. Kaupungin nimi on yhä vielä sama kuin 3000 vuotta sitten: Dz'y Fu ('mutkikas multamäki'). Sen entinen merkitys on kauan ollut mennyttä, mutta Kungfutse elää yhä siellä ja hänen jälkeläisiään on vähintäänkin puolet koko kaupungin 40.000:sta asukkaasta. Silloisen Lu-valtion on arvioitu olleen noin 500 kilometriä ympärimitaten.
Kungfutsen ainoa poika Kung Li ei ollut erikoisen merkittävä henkilö; hän näyttää jääneen parasta kasvatusta vaille, kun isä, 'pedagoogi', tahtoi kasvattaa koko kansaa. 'Kungfutsen Keskusteluista' (Luen Y) voimme huomata, että Kungfutsella oli ainakin yksi tytär. Li kuoli jo ennen isäänsä, jättäen jälkeensä kuuluisan pojan Kung Dži:n (Tzï Szï), 'Kultaisen Keskitien' (Džung Jung) kirjoittajan.
K'ung Fu, yhdeksännen polven jäsen Kungfutsen jälkeen, kätki talonsa muuriin Dž'y Fi:ssa tärkeimmän osan suuren esi-isänsä toimittamaa klassillista kirjallisuutta.
v. 213 e.Kr., silloin kun 'Ensimmäinen Keisari' tahtoi peräti hävittää kungfutselaisen kirjallisuuden. Lu-valtion prinssi löysi nämä bambulaatat noin v. 150 e.Kr. K'ung An Kue' (-Kuo'), kahdennentoista polven jäsen Kungfutsen jälkeen, on tunnettu kirjallisista kyvyistään yhtenä 'edellisen' Han-hallitsijasuvun (206 e.Kr. — 25 j.Kr.) aikuisena oppineena. K'ung Kuang, 13:nnen polven jäsen, oli ministeri ja valtiomies. K'ung Dženg, 28:nnen polven edustaja, sai v. 450 j.Kr. Pohjois-Kiinassa silloin vallassaolevalta tatarilaisen hallitsijahuoneen Toba-keisarilta kunnianimen 'Jalo ja Viisas Ministeri'. 'Kungfutse XXXII' oli jälleen suuri oppinut T'ang-hallitsijasuvun (618-907 j.Kr.) alkuaikoina, Kiinan sivistyksen uudella kukoistuskaudella; hän kuoli 648. 37:nnen polven jäsen, joka vuonna 785 oli keisarin lähettiläänä erään kapinoitsijan luona, sai täällä surmansa. Eräs 38:nnen polven jäsen oli mandariinina Kanton:issa (Kuang Džou Fu); hänen poikansa joutui rikoksista syytteeseen.
Sung-hallitsijasuvun (960-1280) alkuaikoina, jolloin kungfutselaisuus taas pääsi kunniaansa, Kungfutsen jälkeläinen 44:ssä polvessa sai erikoisen perinnöllisen arvonimen. Hänen seuraajansa, K'ung Tao Fu, joka on tunnettu pelkäämättömästä totuudenharrastuksestaan hovipiireissä, oli ensin valtion lähettinä Mongoliassa ja sittemmin keisarinnan edustaman puolueen asianajajana eri maakunnissa. K'ung Uen, 'Kungfutse XLVII', sai ensimmäisenä (v. 1055) arvonimen Jen Šeng Kung, 'Uhkuvan Viisauden Prinssi', jonka antoi keisari Ren Tsung (Jen Tsung, 1023-1064), kirjallisuuden ja kasvatuksen valpas vartija, ja se on yhä vielä K'ung-suvun päämiehen erikoisoikeutena. (Vuodesta 1086 vuoteen 1103 tämä arvonimi kuului hiukan toisin.)