K'ung-suku on maailman merkillisimpiä sekä aatelisarvoonsa että ikäänsä ja suuruuteensa nähden.
II.
KUNGFUTSELAISUUDEN YLEISIÄ PIIRTEITÄ
1.
KUNGFUTSELAISET PERUSKIRJAT[20]
Kiinan oikeaoppinen, kungfutselainen kirjallisuus käsittää varsinaisesti kymmenen eri teosta. Ne ovat useampaa eri arvoastetta. Perustavaa laatua ovat seuraavat Viisi Kaanonia (U Džing):
1) Historiakirja, Šū Džing, 2) Laulujenkirja, Šzï Džing, 3) Seremoniakirja, Li Džï, 4) Ennekirja, I Džing, ja 5) Kevättä ja Syksyä, Dž'uen Ts'in.
Näiden teosten yhteinen nimi 'Kaanon' (Džing, King) merkitsee kiinankielellä alkuaan kankaan loimia, maantieteellisiä pituusasteita, läpimenoa. Se on kokoonpantu kahdesta osasta, joista äännettä määräävä puoli (foneetikko, džing) merkitsee maansisäisiä vesisuonia, ja merkitystä määräävänä puolena, sanan 'juurena' (radikaali, 'merkin äiti'), on silkkilanka (szï). Kokoomusmerkki Džing on sitten johdettu merkitsemään 'elämänlankoja', johtavia periaatteita, yleispätöisiä prinsiippejä.
1) Historiakirja (Šū Džing, 'Kirjakaanon') on katsottava vanhimmaksi teokseksi mikä on meille säilynyt. Alkulehdillään se käsittelee hallitsijain Jao:n ja Šuen:in kultaista aikaa (2356-2205 e.Kr.). Sitä seuraa ensimmäisen hallitsijasuvun perustajan Y Suuren (Tā Y) toiminta Keltaisen virran tulvien kuivaajana y.m. Sen jälkeen kerrotaan siinä vain valtiollisesti tärkeistä tapahtumista ja kasvatuksellisesti merkittävistä henkilöistä. Toisen hallitsijasuvun kuuluisa perustaja 'Menestyvä T'ang' (Dženg Tang) ja kolmannen hallitsijasuvun ihailtu alkuunpanija 'Sotaisa Kuningas' (U Uang), hänen maineikas veljensä Džou Kung (herttua Džou) ja hänen vanhurskauden tähden vainottu isänsä, 'Kirjallisuuskuningas' (Uen Uang), yhdessä yllämainittujen kultaisen ajan kuninkaiden kanssa, esiintyvät Historiakirjan ja koko klassillisen kirjallisuuden pääsankareina. Nämä ovat ne henkilöt, joihin Kungfutse (ja Mongtse) koko kansansa kanssa alati ihaillen katsoo. Näiden opetukset Kungfutse tahtoi uudistaa ja siirtää omalle ajallensa ja jälkimaailmalle. Myöskin kahden ensimmäisen hallitsijasuvun viimeiset kurjat hallitsijat (Džie Kuei ja Džou Hsin) ovat varottavina esimerkkeinä seikkaperäisesti kuvatut.
Viimeinen Historiakirjan kertomus on vuodelta 800 e.Kr. Tämän verrattain suppeaan kokoelman esitykset ovat siis noin 1500 vuoden ajalta. Kungfutsella oli käytettävänään tätä teosta varten 100 itsenäistä muistiinpanoa, bambunippua, joista hän valitsi mielestään kasvatuksellisesti tärkeimmät 58 kertomusta. Me tietysti olisimme uteliaita tietämään, mitä nuo 42 poisjätettyä 'nidosta' sisälsivät. Niiden avulla olisimme varmaan voineet saada melkoista lisävaloa noihin ylen varhaisiin aikoihin. Ehkäpä oli niiden joukossa esityksiä Jao:ta ja Šuen:ia varhaisemmaltakin ajalta. Siitä ei kuitenkaan tarvitse olla epäilyksiä, että Kungfutsen valitsemat kappaleet ovat kasvatuksellisesti vaikuttaneet parhaiten. Historiakirja on mielenkiintoisimpia Kiinan klassillisessa kirjallisuudessa. Kungfutse kirjoitti siihen omakätisesti esipuheen.