5) Kevättä ja Syksyä (Dž'uen Ts'iu, 'Kevät ja Syksy') on Kungfutsen kaavailema historiakirja, ainoa itsenäinen teos, mikä on lähtenyt hänen kynästään. Se käsittelee etupäässä Kungfutsen kotivaltion (Lu) tapahtumia Džou-hallitsijasuvun loppuaikoina (722-481 e.Kr.), aivan teoksen ilmestymisaikaan saakka, siis myöskin melkein koko Kungfutsen elämänaikaa. Teos on kuitenkin niin suppea, että 242 vuoden tapahtumat voidaan lukea muutamassa tunnissa. Itse asiassa se onkin ikäänkuin otsakkeiden luettelemista, kuivaa ja yhteydetöntä. Kunkin vuoden tapahtumat ovat ryhmitetyt neljän vuodenajan mukaan, joista kevät ja syksy sisältävät samalla talven ja kesän tapahtumat; siitä teoksen nimi 'Kevättä ja Syksyä'. Tämä teos saa ehkä pienuuttaan kiittää säilymisestään melkein eheänä vainojen ajan läpi.

Kungfutse katsoi tätä työtänsä kovin arvokkaaksi, lausuessaan: "Tämän teoksen mukaan ihmiset tuntevat minut ja arvostelevat minua". Myöskin Mongtse piti tätä tekelettä sangen tärkeänä. Hän lausui, että Kevään ja Syksyn kirjoittaminen oli yhtä tärkeä tehtävä kuin Keltaisen virran tulvien kuivattaminen, minkä ensimmäisen hallitsijasuvun perustaja Y Suuri (Ta Y) toimitti; saman mitä jälkimmäinen vaikutti suurtyöllään luonnon muovailemiseksi viljelystarkoitusperiä varten, sen sai edellinen aikaan teoksellaan yhteiskunnan uudistamiseksi.

Jälkimaailman arvostelussa ei Kevättä ja Syksyä ole saanut yhtä hyvää asemaa. Se ei ole verrattavissakaan Historiakirjaan — ehkei Kungfutsella ollut yhtä jaloja tekojakaan kerrottavana. Erittäin raskauttavasti käy teoksen kimppuun Kiinan klassillisen kirjallisuuden kuuluisin kääntäjä James Legge. Verrattuaan sitä muihin historiallisiin lähteisiin sekä Tsō Ts'iu Ming:in (Tsō Džuan, 'Herra Tso:n Selitysteos'), Kung Jang:in ja Ku Liang:in selityksiin hän on tullut siihen tulokseen, että Kevään ja Syksyn pääpiirteet ovat: Asiain todellisesta olemuksesta vaikeneminen, niiden salaaminen, jopa vääristelykin (Ignoring, concealing, misrepresenting). Sopii kuitenkin kysyä, onko ehkä yllämainittu arvostelija asettanut noita toisia lähteitä yhtä huolellisen kritiikin alaiseksi.

Joka tapauksessa tulee Kevään já Syksyn mukaan mielikuva Kungfutselle aikalailla epäedulliseksi. Asiallisten heikkouksien lisäksi himmentää kirjan muodollinen heikkous Kungfutsen pyhimysloistoa. Kuivalla, yhtenäisyyttä puuttuvalla luettelollaan Kungfutse on antanut vaarallisen esimerkin ajattelemattoman ulkoluvun aineksesta kansalleen. Paljoa paremman kuvan mestaristamme saamme, hänen oppilaidensa piirtämänä, 'Neljän Kirjan' teoksista. Länsimaalaisille ei Kungtutsen ainoalla tuotteella ole suurtakaan merkitystä, toivoisi melkein, ettei se olisi hänen kirjoittamansa. Teos on kuitenkin herättänyt harrastusta historian kirjoittamiseen Kiinassa.

* * * * *

Toisen ryhmän klassillisia teoksia muodostaa Neljä Kirjaa (Szï
Sū):

1) Suuri Oppi, Tā Hsiō (Ta Hsūe), 2) Kungfutsen Keskustelut, Luen Y (Len Y), 3) Kultainen Keskitie, Džung Jung, ja 4) Mongtse (Mengtse, Mencius).

Näiden teosten yhteinen kiinalainen nimi, Su (kirja), on yhdistys kahdesta kirjoitusmerkistä, jotka merkitsevät 'kynää' ja 'puhumista'. 'Kirja' on siis 'kynän puhetta'. Näitä Neljän Kirjan teoksia katsotaan kuteiksi siihen kungfutselaisen maailmankatsomuksen kankaaseen, jossa Viisi Kaanonia ovat loimina.

1) 'Suuri Oppi' (Tā Hsiō 'Suurta Opittavaa') on kungfutselaisuuden jaloimpia tuotteita, vaikka kooltaan kaikkein pienimpiä. Džū Hsï (Džutse, Džufutse 1130-1200 j.Kr.), arvossapidetyin klassillisen kirjallisuuden kiinalaisista selittäjistä, sanoo Ta Hsio:ta Suurten Opiksi, eräs toinen selittäjä Suuren Tien Opiksi. Niin tärkeänä pidetään sen aatesisällystä, että keisarivallan aikana keisarin neuvonantajia ja pääministereitä sanottiin Suuren Opin Tohtoreiksi (Tā Hsiō Šzï). Suuren Opin varsinainen teksti lienee Kungtutsen oma kirjoittama. Se on parasta niiden harvojen kirjallisten esitysten joukossa mitä Kungfutse on jälkeensä jättänyt. Hänen tekstinsä on hyvin lyhyt; se sisältää vain 205 kiinalaista sanamerkkiä. Tähän lyhyeen, kylläkin monihaaraiseen runkoon, on Kungtutsen oppilas Tsengtse (Tsengfutse) selityksillään sovitellut lehviä ja kukkia. Tämäkään pieni teos ei ole säilynyt kokonaisena. Džu Hsi on täyttänyt puuttuvan paikan opettajansa Dž'engtse:n mietelmillä.

2) 'Kungjutsen Keskustelut' (Luen Y, Len Y) sisältäisi kiinalaisen nimensä mukaan vain 'Keskusteluja', mutta kun päähenkilönä keskusteluissa esiintyy Kungfutse itse, jolta hänen oppilaansa, ja monet muutkin, kyselevät lähempiä tietoja kaikenlaisista hänen oppiaan koskevista asioista, niin pidämme ylläolevaa kirjan nimen suomalaista muotoa senvuoksi oikeutettuna. Kirjassa ei kuitenkaan ole vain Kungfutsen omia opetuksia, vaan myöskin monen hänen oppilaansa mielipiteitä. Edellä on jo esitetty teokseen sisältyvä Tzï Kung:in kiittävä arvostelu mestaristaan. Teos on syntynyt nähtävästi siten, että Kungfutsen oppilaat mestarinsa kuoleman jälkeen toivat kukin muistiinpanonsa, jotka sitten järjestettiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Senvuoksi saa tästä teoksesta parhaan kuvan Kungfutsen opetuksista ja elämästä. Edellä on jo esimerkkejä teoksen yksityiskohtaisista Kungfutsen elämänkuvauksista. Esitys on kuitenkin hajanaista, yhteyttä vailla, yksi kysyy yhtä toinen toista; kysymykset ja vastaukset ovat liitetyt perätysten ilman mitään lisäselityksiä. Joka tapauksessa on tämä Kungfutsen elämänkuvauksena mitä mielenkiintoisin.