On luonnollista, että mandžulainen hallitushuone on ennenkaikkea omaa asemaansa tahtonut tukea tämän teoksen avulla. Jumalasta puhutaan tässä yhtä vähän kuin aito kungfutselaisuudessa konsanaan. Sen sijaan on teoksessa sydämellisiä kehoituksia hyveenharjoitukseen. Kirjassa ilmenee yhtä hyvin jaloa ajattelua ja yleviä opetuksia kuin hajamielisyyttä ja lapsellisuuttakin. Tämänkin teoksen kautta voi oppia tuntemaan kungfutselaisen luonnetta ja elämänkatsomusta sangen paljon.
2.
KUNGFUTSELAINEN KOULUOPETUS.[22]
Kun edellämainitut Kungfutsen toimittamat teokset ovat olleet oppikirjoina Kiinan kouluissa meidän päiviimme saakka s.o. noin 2000 vuotta, niin Kiinan vanhaa kouluopetusta voidaan täydellä syyllä sanoa kungfutselaiseksi, ja sen lyhyt kuvaaminen lienee tässä paikallaan.
Kiinan vanha koululaitos on kehittynyt ammoisista ajoista jotenkin yhtenäisesti omaan suuntaansa, kunnes se vuonna 1905 lopullisesti kumottiin ja länsimainen, melkeinpä täysin amerikkalainen järjestelmä asetettiin sijaan. On siis mielenkiintoista hiukan tarkastaa tuota epäilemättä kauimmin seurattua lukusuunnitelmaa.
Tasaluvuin voimme sanoa vanhan opetusjärjestelmän olleen voimassa noin 4000 vuotta. Tässä tapauksessa olisi otettava asiallisesti tosina Historiakirjan kertomukset Jao:n ja Šuen:in opetustoimesta. Mutta jos asetamme Kiinan historiallisen ajan Džou-hallitsijasuvun alkuun, niin siinäkin tapauksessa on seurattu tuota vanhaa opetusjärjestelmää noin 3000 vuotta.
On selvää, että alkuaikoina oli opetus hyvinkin alkeellista ja epäyhdenmukaista, mutta jo Kristuksen syntymän ajoilta se alkaa saada yhä enemmän omintakeisen luonteensa, yhdessä Kungfutsen palvonnan kanssa. Täydellisen hahmonsa saavutti tuo Kiinan opetuslaitokselle niin ominainen tutkintojärjestelmä Tang-hallitsijasuvun aikana, 600-900 j.Kr. Valmiiksi avattua uomaa kuljettiin sen jälkeen opetustyössä runsaasti 1000 vuotta. Uomaa kyllä laajennettiin ja syvennettiin jonkun verran aina siihen saakka kunnes suunta lopullisesti muuttui.
Yksi seikka on ollut opetustyössä täsmälleen sama aivan alusta alkaen. Se on opintojen tarkoitus. Ja tässä on yksi Kiinan kasvatustyön omaperäisiä aatteita. Opintojen tarkoitus on aina ollut valtion virkoihin valmistuminen. Ja virkamiesurakin on ollut yksipuolisesti hallitsemista, joskin kiinalaisen piiripäällikön ja maaherran tehtävät ovat olleet monipuolisempia kuin länsimailla, käsittäen m.m. oikeuden käytön ja sotataidonkin. Valtion lujuuden kannalta katsoen on opintojen tällainen tarkoitusperä ollut varmaankin eduksi.
Toinen merkittävä piirre Kiinan kasvatustyössä on yksipuolinen tutkimismenetelmä. Valtio pitää vain huolen hedelmien korjaamisesta välittämättä vähääkään puiden istuttamisesta ja hoidosta. Tai ilman kuvaa käyttäen: Koulut ja opinnot ovat kokonaan yksityisharrastuksen varassa, valtio tutkii vain opiskelijain kyvyt ja taidot. Oikeastaan Kiinassa ei olekaan ollut kouluja, eipä juuri opettajiakaan meikäläisessä mielessä, ainoastaan vain oppilaita ja tutkintoja. Oppilaat etsivät ja paikkaavat opettajansa, sikäli kuin sitä katsovat tarvitsevansa. Kouluhuone saadaan tilapäisesti milloin mistäkin: temppeleistä tai yksityisasunnoista.
Vielä tahtoisimme mainita kiinalaisten opinnoille erittäin kuvaavaksi suuren kunnioituksen sivistystä kohtaan. Tämä kunnioitus ilmenee opettajan rajattomassa arvovallassa ja kaikkien kansankerrosten yleisessä arvonannossa sivistyneitä kohtaan. Niinpä Kiinassa esim. jaetaan ihmiset neljään luokkaan, joista ensimmäisenä mainitaan lukumiehet: Szï, Lung, Kung, Šang: Oppineet maanviljelijät, työmiehet ja kauppiaat. Monet sananlaskut korottavat lukutyön taivaaseen asti. Tämä suunnaton opin kunnioittaminen on varmaan tuntuvasti lisännyt oppilaiden innostusta opintoihin ja korvannut kehnoja opetustapoja.