Kolmea uskontoa on koetettu yhdistää silläkin tavoin, että on rakennettu kaikille yhteisiä temppeleitä, San Džiao Tang, joihin on asetettu sekä Kungfutsen että Buddan ja Laotsen veistokuvat, mutta nämä temppelit eivät ole saaneet yleisempää kannatusta. Kungfutselaisuutta, Rū Džiao:ta, 'oppineiden opetusta' katsotaan yleensä Tā Džiao:ksi, 'suureksi opetukseksi', 'oikeauskoisuudeksi'. Kaksi muuta ovat aina sivistyneen luokan mielestä enemmän tai vähemmän harhaoppeja ja hätävaraa. Onpa joku keisari niin ihastunut hänen hallitusistuintaan tukevaan kungfutselaisuuteen, että on tahtonut saada sen valtion yksinomaiseksi uskontomuodoksi, joku on ryhtynyt tarmokkaisiin toimenpiteisiinkin toisten uskontojen perinjuuriseksi hävittämiseksi. Mutta ankaristakin tilapäisistä vainoista huolimatta ne yhä elävät voimakkaina kuin kungfutselaisuuskin. Sydämellinen sovinto ja hyvä yhteisymmärrys on näiden kolmen aatesuunnan keskuudessa. Kungfutse, Laotse ja Budda saavat samanlaista palvontaa samoilta henkilöiltä.

Nämä kolme uskonnollista oppisuuntaa ovat Kiinan uskomuksellisessa elämässä kuin tasasivuisen kolmion kolme kulmaa, — jokainen kulma on yhtä tärkeä kuvion aikaansaamiseksi. Kungfutselaisuus muodostaa kuvion korkeimman kärkipisteen, pyramiidin huipun. Taolaisuus ja buddalaisuus nojaavat tukevasti uskomuksellisen elämän maaperään. Pyramiidin huipulla istuu Taivaan Poika, Kiinan keisari, ja hoitelee koko koneistoa.

Seuraavassa tarkastelemme tämän kolmion huippukulmaa.

Kungfutselaisuuden uskonnollinen puoli ei ole helposti kuvattavissa. Siihen on montakin syytä. Ensinnäkin Kungfutsen oma kanta uskonnollisiin kysymyksiin nähden oli omituinen ja hämärä. Kaukana siitä, että hän olisi ollut uskonnon perustaja, niinkuin asiaan lähemmin tutustumatta länsimailla usein ajatellaan, Kungfutse ei edes selvin sanoin määrännyt kantaansa silloisiin uskonnon muotoihin nähden. Yleinen asenne Kungfutsella näyttää olleen jonkinlainen tietämättömyytensä tunnustaminen (agnostisismi) uskonnollisiin kysymyksiin nähden. Kun eräs hänen oppilaansa, Tzï Lu, kysyi mestariltaan miten vainajien henkiä olisi palveltava, vastasi tämä lakoonisesti: "Kun emme vielä osaa palvella ihmisiä, kuinka silloin osaisimme palvella henkiolentoja?" Oppilaalle olivat nämä asiat kuitenkin perin tärkeitä ja hän tahtoi saada näistä mahdollisimman paljon selvyyttä, jonka vuoksi hän pyysi saada mestariltaan tietoa kuoleman tapahtumasta. Yhtä kuivakiskoisesti vastaa opettaja tähänkin: "Kun emme vielä ymmärrä elämää, kuinka silloin ymmärtäisimme kuolemaa?" Kungfutse ei yleensäkään esiintynyt omilla aatteillaan, kaikkein vähimmän uskonnollisella alalla. Tämä hänen erinomaisen suuri pidättyväisyytensä uskonnollisiin kysymyksiin nähden johtui ehkä osittain myöskin siitä että taolaisuus jo oli alkanut esittää mietiskelyjänsä. Mutta todennäköisintä kuitenkin on, että Kungfutsen oman personallisen käsityksen mukaan siveysopin tarmokkaasta tehostamisesta olisi enemmän käytännöllisiä tuloksia kuin uskonnollisista mietiskelyistä. Sen vuoksi on Kungfutsen opetus enemmän valtio- ja siveysoppia kuin uskontoa, vaikka länsimailla Kungfutse kuitenkin esiintyy enemmän uskonnonhistoriassa kuin filosofiassa.

Väärin olisi kuitenkin tehdä ylläolevasta sitä johtopäätöstä, että Kungfutse oli kokonaan välinpitämätön uskonnosta. Päinvastoin hän oli hyvinkin harras palvoja. Henkiä on kunnioitettava ja palveltava, mutta niistä on pysyttävä muuten tarkoin erillään, mietiskelyihin niiden olemuksesta ja toiminnoista ei ole antauduttava, se oli Kungfutsen kanta. Kungfutsen uskonto oli siis hänen oman aikansa uskonto, eikä meillä ole parempia lähteitä Kiinan vanhan uskonnon tutkimusta varten kuin Kungfutsen toimittamat teokset. Mutta nekin jo kuvastelevat, oman esityksensä mukaan, kiinalaisten uskomuksia lähes kahden tuhannen vuoden ajalta. Alkuperäinen tarkoituksemme oli tässä tehdä laajemmin selkoa Kiinan vanhimmasta uskonnosta Kungfutsen aikaan asti, mutta meidän täytyy supistaa esityksemme mahdollisimman lyhyeksi. Sen jälkeen selostamme kungfutselaisuutta uskontona Kungfutsen jälkeen, jolloin tulemme näkemään, miten kungfutselaisuus uskonnon alalla on varsinaisesti Kungfutsen palvontaa.

2.

KIINALAISTEN VANHA USKONTO[27]

Ensin muutamia alkuhuomautuksia ja aineen rajoituksia.

Ilmestysuskonto, vieläpä uskonnollinen ja metafyysillinen mietiskelykin on vanhoille kiinalaisille vierasta. Käsitteet 'synti' ja 'pyhyys' samoin. Kiinan alkuperäinen uskonto on käytettävissämme olevien lähteiden mukaan sangen köyhää mielikuvituksellisistakin aineista. Jumalaistarustoa ja myyttejä puuttuu. Vasta buddalaisuuden mukana on Kiinan uskomukselliseen elämään tullut värikkyyttä ja eloisuutta.

Uskonnolla ei ole muutenkaan Kiinassa samaa merkitystä kuin meillä. Tuo edellä selostamamme suunnaton suvaitsevaisuus on vain mahdollista siten, että ei ole mitään tarkkoja uskonnollisia käsitteitä olemassa. Buddalaisuuden mukana uutta virikettä saanut uskonnon yksipuolisesti tunteenomainen piirre ja pahojen henkien pelko on tullut enemmän vallitsevaksi. Tämähän on muutenkin ominaista pakanauskonnoille, jotka siitä syystä, tunnelmaa kohottaakseen, ovat synkretismiin taipuvaisia. Joku voinee tähän huomauttaa, että onhan Kiinassa kuitenkin ollut kristinuskon vainoja. Niin on ollut. Mutta ne eivät ole olleet, — otettakoon se tarkoin huomioon — ensi sijassa uskonnon vainoja, vaan ulkomaalaisten vainoja. Ja Kiinalla olisi ollut syytä pahempiinkin ulkomaalaisten vainoihin kuin mihin se on pystynyt.