Uhri kuului siis ammoisista ajoista jumalanpalvelukseen. Jumal'olentoja esiintyy tässä suuri joukko. Paitsi korkeampia jumalia, palvellaan myöskin lukemattomia alempiarvoisia henkiolentoja, joiden nimiä ei edes mainita — ja tuskinpa tiedetäänkään. 'Henki' ja 'jumala' on muuten sama sana (Šen) kiinankielellä.
Mitä nuo Kuusi Arvovaltaa (Lou Tsung) olivat, sen selvillesaamiseksi on esitetty useita arveluita. Lausunto on Historiakirjan hämärimpiä. Kuudennella vuosisadalla j.Kr. selittää eräs Kungfutsen jälkeläinen, K'ung Ing Ta', ne seuraavasti: Vuodenajat, kylmyys ja kuumuus, aurinko, kuu, tähdet ja kuivuus. Tarkoitetaan tietysti henkiä, jotka hallitsevat näitä esineitä ja tapahtumia. Monia muita selitysyrityksiä on ollut, m.m. on Kuusi Arvovaltaa selitetty merkitsevän Taivasta, Maata ja neljää Vuodenaikaa. Asia jää arvoituksentapaiseksi.
Sen sijaan ilmaisee Šang Ti selvästi korkeinta jumalolentoa. Sanallisesti tämä nimi merkitsee 'korkeaa' tai 'korkeinta hallitsijaa'. Usein käytetään pelkkää Ti-nimeäkin. Mutta Ti-nimellä mainitaan myöskin kiinalaisten hallitsijoita vanhimpana aikana, m.m. uhrin toimittajasta itsestään käytetään Ti-sanaa. Myöhemmin tuli Huang Ti (ylhäinen hallitsija) keisarien yleisnimeksi. Šang Ti-nimen rinnalla käytettiin korkeimmasta jumalasta sanaa T'ien, Taivas, joskus Huang T'ien, Ylhäinen Taivas, joskus (myöhempänä aikana) molemmat yhdessä, Huang T'ien Šang Ti, kuten esim. taivaan temppelissä Pekingissä, joskus Ti T'ien. Perusteeton näyttää olevan väite, että Šang Ti ja T'ien olisivat kaksi eri jumaluusolentoa. Mutta ei myöskään voida sanoa, että molemmat merkitsisivät aivan samaa. 'T'ien' näet merkitsee, paitsi jumaluutta, myöskin 'taivasta' sanan alkuperäisessä mielessä. Keisareille omistettiin sekä jumaluuden nimitys Ti että T'ien, edellinen muodossa Huang Ti, jälkimmäinen muodossa T'ien Tzï, Taivaan Poika. Vanhimmista hallitsijoista käytettiin heille osoitetun suuremman kunnioituksen vuoksi pelkkää Ti-sanaa. Kuitenkaan ei liene milloinkaan elävistä keisareista käytetty sanaa Šang Ti. T'ien-sana alkuperäisen rakenteensa mukaan voinee merkitä "taivaassa olevaa henkilöä" kuten Šang Ti "korkeudessa olevaa hallitsijaa".
Šang Ti eli T'ien ohjaa niin hyvin yksityisten kuin koko valtakunnan kohtaloita. T'ien Ming, Taivaan Määräys, on yleisesti käytetty Jumalan toiminnan ilmaisijana. Mutta tätä korkeinta Jumalaa ei käsitetä ihmisen kaltaiseksi, tai ainakin siltä yleensä puuttuu ihmisenkaltaiset ominaisuudet. Antropomcrfismia ei Kiinan vanhassa uskonnossa näytä sanottavasti ilmenneen. Vain kerran Jumala iloitsee uhrin tuoksusta ja kahdesti hän esiintyy puhuvana. Tämän voi katsoa johtuvan tuosta yleisestä havainnollisuuden puutteesta. Šang Ti on jumalien joukossa, niinkuin nimityskin sen ilmaisee, korkein hallitsija.
Yksijumalaisuudeksi, monoteismiksi, ei Kiinan vanhinta uskontoa voitane sanoa, sillä Šang Ti:n rinnalla, tosin kyllä alempiarvoisina, ovat nuo Lou Tsung, San Ts'uan ja Ts'yin Šen. Mutta nämä kolme ryhmää voidaan ehkä ajatella kaikki johtuneiksi vainajista. Niin ensinnäkin tuo Lou Tsung, jonka edellä käänsimme "Kuusi Arvovaltaa". Tsung suorastaan merkitsee, paitsi 'lajia' ja 'arvoa myöskin esi-isää, vieläpä sitä juuri alkumerkitykseltään. Klassillisessa kirjallisuudessa käytetään kyllä esi-isistä yleensä Tsou-sanaa, niin myöskin aivan kyseessäolevan kohdan edellä Historiakirjassa, mutta puhekielessä nämä molemmat aina yhdistetään: Tsou-Tsung. Myöskin kokoonpanoltaan ovat nämä merkit yhtäläisiä sikäli, että kummassakin on sama 'henkiä' ilmaiseva osa. San Ts'uan, 'Vuoret ja virrat', voi merkitä niissä olevia vainajia, ja Ts'yin Šen, 'henkien joukko', voi sekin tietää vainajista muodostunutta henkimaailmaa. Tämä henkien joukko ei näet ole erikoisemmin pahansuopa ihmisiä kohtaan, yhtä vähän kuin nuo muutkaan henkiolennot. Vieläpä Kuei, joka myöhemmin on saanut pahojen henkien merkityksen, ei alkuaan ollut erikoisemmin paha. Kuei-Sen -nimitystä käytettiin henkimaailmaa ilmaisemaan, joka oli milloin hyvän-, milloin pahansuopa. Šang Ti eli T'ien erotetaan aina sekä Tsou-Tsung:ista että Kuei-Sen:istä.
Kristinuskon julistuksessa käytetään Jumalan nimenä enimmän tuota ikivanhaa Šang Ti-nimeä, vaikka Šen myöskin on saanut innokkaita kannattajia. Väittelyä tästä asiasta yhä jatkuu. T'ien-nimeä ei milloinkaan sellaisenaan käytetä, mutta kyllä yhdistettynä 'herra'-sanaan (T'ien Džu, katolilaisten käyttämä Jumalan nimitys). Hyvin usein käytetään, varsinkin puheessa, molempia protestanttisia Jumalan nimiä yhdessä: Džen Šen Šang Ti, 'Todellinen Jumala Šang Ti', vastaten vanhaa Huang T'ien Šang Ti-nimeä.
Tähtien palvonta on Kiinassa vanha, viitaten ehkä yhteiseen babylonilaiseen alkukotiin, vaikka vanhimmissa lähteissä, Historiakirjassa ja Laulujenkirjassa, ei ole muuta kuin viittaus tähän suuntaan, kun nimittäin aurinko, kuu ja viisi kiertotähteä mainitaan yhteisellä nimellä Ts'i' Dženg, 'Seitsemän Järjestysvaltaa'. Seremoniakirjassa sen sijaan on tarkkapiirteisiä tietoja tähtien palveluksesta, vieläpä näyttää silloin jo olleen alulla tuo nykyisin yleinen katsantokanta, että jokaisella luonnonilmiöllä ja ihmiselämän kohtalolla on tähdissä ohjaajansa.
Maahan kuuluvista hengistä ovat tärkeimmät neljän vuoren ja neljän virran henget, maan paikallisjumala Šē ja viljavuuden jumala Tsï. Kiinan neljä pyhää vuorta ovat: Suurvuori (T'ai Šan) Šan Tung:issa; tämän vastakohtana lännessä 'Kiinan vuori' (Hua Šan) Šan Si:ssa; Vakava vuori (Heng Šan) Hu Nan:issa; ja tämän vastakohtana pohjoisessa Kestävä vuori (myöskin Heng Šang) Dži Li:n maakunnassa. Näihin liitettiin myöhemmin Korkea vuori (Sung Šan) valtakunnan silloisesta keskustasta, Ho Nan:in maakunnasta, joten saatiin viisi vuorenhuippua, U Jō'. Mitkä nuo neljä virtaa olivat, ei ole täysin varmaa, mutta tietenkin virroista suurimmat näihin kuuluivat, kuten Keltainen virta (Huang Ho) ja Suurvirta (Jang Tzï Kiang).
Jokapäiväisessä elämässä olivat seuraavat Viisi Palvottavaa edellisiä tärkeämmät: Keittouunin (Tsao), talon keskustan (Džung Liu), sisäoven (Hu eli Fu), ulko-oven (Men) ja matkustuksen (Hsing) jumalat (Šen). Näistä ovat keittouunin ja ulko-oven jumalat nykyisessä kansanuskonnossa saaneet mitä huomattavimman aseman. Nämä kaikki kuuluivat varmaan tuohon 'henkien joukkoon', jolle Šuen ei unohtanut, tärkeämpien uhrien ohella, kunnioitustaan osoittaa.
Näitä kaikkia tärkeämpi, oikeastaan ensimmäiselle sijalle Šang Ti:n jälkeen asetettava, oli Hou T'ou, 'Maan Ruhtinas', jota, merkillistä kyllä, ei Šuen:in palvottavien joukossa erikoisesti mainita. Mutta sen voisi ajatella sisältyvän noihin Kuuteen Arvovaltaan, jotka mainitaan heti Šang Ti:n jälkeen. Niinpä onkin asiaa selitetty. Nuo kuusi palvottavaa silloin olisivat: Taivas, Maa (Maan ruhtinas) ja neljä Ilmansuuntaa. Mutta silloin T'ien (Taivas) olisi eri jumaluus kuin Šang Ti, mikä taas ei näytä olevan mahdollista Historiakirjan mukaan. Asia on tutkimukselle yhä avoin. Myöhemmin, noin Kristuksen syntymän aikoihin, sai Hou-merkki 'ruhtinattaren' merkityksen, mikä sillä siitä lähtien on säilynyt.