3.

ŠANG TI-KÄSITTEEN SYNTY[28]

Tämä mielenkiintoinen tutkimusaine on ollut vilkkaan pohdinnan alaisena, mutta mitään ratkaisevaa käsitystä ei näytä toistaiseksi esiintyneen. Šang Ti käsitetään ehkä kaikkein yleisimmin alkuperäisen yksijumalaisuuden, monoteismin, todistukseksi. Toiset pitävät Šang Ti:a, jolla myös on nimi T'ien (Taivas), alkuperäisen luonnonjumaloimisen todisteena. On niitäkin, jotka välttävät, että Šang Ti olisi alkuaan ollut keisarillinen esi-isä. Vihdoin on koetettu erottaa Šang Ti ja T'ien toisistaan, sekä sitten selittää Šang Ti varhaisimmaksi esi-isäksi ja T'ien-käsite luonnonjumalaksi.

Ryhtymättä tässä tekemään selkoa eri olettamusten perusteista ja aikomatta sanoa mitään ratkaisevaa tästä mielenkiintoisesta ja vaikeasta kiistakysymyksestä, esitämme vain muutamia näkökohtia sen mielipiteen tueksi, että Šang Ti olisi alkuaan ollut hallitsijain esi-isä.

Ensinnäkin nimi Šang Ti. On totta, ettei hallitsijoita mainittu tällä nimellä, mutta kyllä pelkällä Ti-nimellä jo kahta ensimmäistä Kiinan vanhimman teoksen, Historiakirjan, sankaria, Jao:ta ja Šuen:ia. Heistä käytetään sekä Ti Jao ja Ti Šuen että pelkkää Ti-nimeä. Sittemmin häviää Ti-nimi hallitsijoilta noin 2000 vuoden ajaksi ja sen sijaan käytetään vaatimattomampaa 'kuningas' (Uang)-sanaa; ensimmäisen hallitsijasuvun aikana osittain myöskin Hou (suvereeni)-sanaa. Vasta neljännen hallitsijasuvun (Ts'in) perustaja ja Kiinan yhteyden luoja, 'Ensimmäinen Keisari' otti (v. 221 e.Kr.) Ti-nimen itselleen. Nimen täydellinen muoto oli Huang Ti, jota siitä alkaen on käytetty Kiinan keisarien nimenä. Miten on selitettävissä, että alkuperäinen Ti hävisi koko kolmen ensimmäisen hallitsijasuvun ajaksi? Tahtoisimme nähdä tämän johtuneen siitä, että aikaisempi hallitusvalta, monarkia, heikkeni ja muuttui vähitellen mitä hajanaisimmaksi läänityslaitckseksi, joutuakseen 'Ensimmäisen Keisarin' ponnistusten kautta jälleen yhden miehen käsiin. Se seikka, että sanotaan Ti Jao ja Ti Šuen, sen sijaan kuin yleisen kielenkäytön mukaan olisi sanottava Jao Ti ja Šuen Ti, kuten U Uang ja Uen Uang (kuningas U ja kuningas Uen), ei paljoa vähennä Ti-sanan merkitystä, koska kerran Ti käytetään yksinkin sekä Jao:sta että Šuen:ista.

Ensi kerran ilmenee Šang Ti-nimitys Historiakirjan toisessa luvussa, jossa kerrotaan ensimmäisistä uskonnollisista toimituksista Kiinan kirjallisuudessa, uhreista, jotka Šuen hallitusistuimelle noustuaan (2255 e.Kr.) pani toimeen. Sitä ennen on uskonnollisista asioista mainittu vain sen verran, että Šuen otti kanssahallituksen vastaan Jao:lta esi-isien temppelissä (Uen Tsou). Šang Ti esiintyy Šuen:in uhrissa täysin tunnettuna. Yksinkertaisesti vain kerrotaan että Šuen (Ti) "Uhrasi Šang Ti:lle" (Lei y Šang Ti). Uhraaja oli Ti (hallitsija), ja se, jolle uhrattiin, oli Šang Ti (ensimmäinen hallitsija). Šang näet merkitsee, ei vain 'yläpuolella olevaa', 'ylöspäin menemistä' ja 'korkeinta', vaan myöskin 'ensimmäistä'.

Välittömästi seuraava lause historiakirjassa kuuluu:

In y Lou Tsung; Šuen koetti 'taivuttaa' uhreillaan Tsung:eja itselleen suopeiksi. Tässä on tuo pulmallinen Lou Tsung (Kuusi Tsung:ia). Edellä on esitetty eri olettamuksia. Tahtoisimme tässä pitää kiinni taaskin nimestä, Tsung. Mikä se on? Se on 'esi-isä'. Vain johdetussa merkityksessä sitä voidaan käyttää muihin tarkoituksiin. Rakenteeltaan Tsung merkitsee 'katon alla olevia henkiä', siis esi-isien temppelin henkiä. Kun me nyt sanomme, että Lou Tsung on 'kuusi esi-isää', niin tällä selityksellä ei näyttäisi olevan muuta vikaa kuin liian suuri yksinkertaisuus.

Joku ehkä tahtoisi huomauttaa, että Tsou on Historiakirjan termi esi-isistä. Myönnetään, että niin on, mutta väitetään, että myöskin Tsung on sitä. Ensimmäisessä kohdassa, missä asia tulee esille, käytetään sanaa Tsou; Uen Tsou on selitetty siinä merkitsevän esi-isien temppeliä, koska Šuen oli Uen Tsou:ssa ottamassa kanssahallitusta vastaan. Tämä juhlallinen valtikan luovutus tapahtui 'valistuneiden' (Uen) esi-isien ollessa tapahtuman todistajina. — Sitten seuraa tämä pulmallinen Lou Tsung. — Kun sen jälkeen Šuen palaa tarkastus- ja uhrimatkoiltaan valtakuntansa ääriltä, niin hän uhraa härän esi-isien temppelissä, I Tsou. Kiinalaiset selittävät, että I Tsou on sama kuin edellä ollut Ti Jao:n Uen Tsou. Uen ja I merkitsevät jotenkin samaa, Uen kirjallista, I käytännöllistä sivistystä. — Kun Jao vihdoin oli kuollut ja Šuen oli jäänyt yksin hallitsemaan, meni hän tekemään asiasta ilmoituksen Uen Tsou:ssa esi-isille. Näyttäisi siltä kuin Uen Tsou olisi ollut Jao:n, I Tsou hallitsija Šuen:in esi-isien temppeli.

Sen jälkeen tulee esi-isien temppeli esille seuraavasti. Ti (Šuen) sanoo: 'Kuule, Neljän Vuoren Vartija (s.o. pääministeri), kuka kykenee valvomaan kolmea (uskonnollista) toimitusta (Li)?' Siihen vastattiin: 'Pē I'. Silloin Ti sanoi; 'Niinpä kyllä. Kuule, Pē, sinä otat huolehtiaksesi järjestyksestä esi-isien temppelissä (Tsung). Aamuin illoin ole kunnioittava ja huolellinen, ole vilpitön!' Pē kumarsi maahan saakka ja tahtoi, että tämä tehtävä annettaisiin joko K'uei:lle tai Lung:ille. Ti vastasi: 'Niin kyllä, mutta mene sinä ja ole kunnioittava!' — Olemme kertoneet ylläolevan osoitukseksi kuinka tärkeänä esi-isien palvelusta jo näin varhaisena aikana pidettiin. Ylläolevien kolmen seremonian (San Li) on selitetty merkitsevän taivaan (T'ien Šen), maan (Ti Ts'i) ja ihmisten (Ren Kuei) henkien palvelusta. Kiinalaisessa selitysteoksessa käytetään kustakin erinimistä 'henki'-sanaa (Šen, Ts'i ja Kuei). Uskonnollisten toimitusten keskus oli esi-isien palvelus, koska kolmen Li:n valvoja määrättiin esi-isien temppelin vartijaksi, päivittäisten uskonnollisten menojen ohjaajaksi.