Se, että Šang Ti:sta käytetään niin vähän antropomorfismia, on täydelleen sopusoinnussa sen kanssa, mitä kiinalaiset yleensä ovat vainajista vanhimpana aikana tienneet.
Kansanomainen nimitys T'ien Lao Jē eli Lao T'ien Jē merkitsee sanallisesti: 'Taivaan vanha isä', mutta Lao Jē (vanha isä) on tavallinen yhteiskunnan päämiesten arvonimi, aivan kuin pelkkää isää tai vanhempaa veljeä (Fu, Hsiung) käytetään kunnioituksen ja arvon ilmaisijoina. Vanha tapa oli myöskin kutsua paikkakunnan korkeinta virkamiestä (Kuan, mandariini) 'isän' nimellä. 'Kuinka onkaan iloittava ruhtinaistamme, kansan vanhemmista (isästä ja äidistä, Fū Mō)', kuuluu eräs Suuren Opin lainaus Laulujenkirjasta. Isä-nimitys, joka on omistettu Taivaalle ja Šang Ti:lle, sopii siis mainiosti 'ensimmäiselle hallitsijalle'.
Kaiken kaikkiaan näyttää meistä käsilläolevien lähteiden mukaan todennäköisimmältä, että niinkuin Kiinan keisari on ollut Taivaan poika (T'ien Tzï), hän on myöskin ollut Šang Ti:n poika, 'ensimmäisen hallitsijan' jälkeläinen hallitusistuimella, ja että siis Šang Ti on ollut ikivanhojen hallitsijain kanta-isä.
4.
KUNGFUTSEN PALVONNAN HISTORIALLINEN KEHITYS[31]
Historioitsija Szï-Ma Ts'ien (145-86 e.Kr.) kertoo, että ruhtinaat ja viisaat kunnioittivat Kungfutsea hänen eläessään, mutta kun hän oli kuollut, unohdettiin hänet. Tämä on kyllä totta, sikäli kuin on kysymyksessä Kungfutsea lähinnä oleva aika; mutta kuitenkin on tähän lisättävä, että se kunnioitus mitä Kungfutse eläessään sai osakseen, ei ollut mitään verrattuna siihen palvontaan, jota hän on saanut myöhemmin kuolemansa jälkeen.
Edellä on jo viitattu klassillisessa kirjallisuudessa tavattaviin Kungfutsea ylistäviin katkelmiin. Lukuunottamatta Suurta Oppia, on kaikissa 'Neljän Kirjan' teoksissa (Szï Sū) enemmän tai vähemmän ponnekkaita ylistyksiä Kungfutsen kunniaksi. Voiton muista vie Mongtse (Mencius 372-289 e.Kr.). Hän se on varsinaisesti Kungfutsen kunnioituksen alkuunpanija. Tämä loistava kirjailija oli se, joka Kungfutsen nosti alttarille, kuten Tschepe sanoo. Hänen aikanaan ei vielä kuitenkaan liene erikoista temppeliä Kungfutsea varten ollut, koskapa hän ei sanallakaan siihen suuntaan viittaa. Sen sijaan oli Kungfutsella varmaan silloin jo sielulaattansa ja varmaan hänelle myös uhrattiin juomauhreja, sillä nämä ovat ikivanhoja tapoja Kiinassa.
'Kevään ja Syksyn' kuuluisin selitysteos, Tsō Džuan, mainitsee kyllä, että Lu-valtion Ai Kung-herttua olisi heti Kungfutsen kuoltua kaivaten maininnut häntä neuvonantajakseen ja antanut hänelle korkeimman mahdollisen kunnianimen, 'isä', 'Isä Ni' (Ni Fu). Sama asia kerrotaan myöskin tuossa alkuperältään hämärässä 'Seremoniakirjassa' (Li Dži), mutta se lienee suoranainen lainaus edellisestä. Näiden perustuksella olettavat kiinalaiset oppineet, että jo pian tämän jälkeen olisi kolme huoneustoa Kungfutsen talosta muodostettu erikoiseksi temppeliksi hänelle. Tämä kaikki on kuitenkin epävarmaa, vaikka se on ollut Kungfutsen jälkeläisille mieluinen todiste suuren esi-isänsä arvon tehostamiseksi (esim. vuonna 1658 j.Kr.).
Pitkällisten kansalaissotien ja kapinain vuoksi, joita Kungfutsen päivistä jatkui vielä noin 300 vuotta, ei Kungfutsen palvonta voinut kehittyä paljon, ja jos sitä jossain muodossa olisi huomattavammin harjoitettukin, niin sen hävitti kaikkine muistoineen Ensimmäinen Keisari 3:nnen vuosisadan alussa e.Kr.
Kun sitten 200 paikkeilla e.Kr. vihdoinkin saatiin rauha maahan palautetuksi ja hallitus omamaisten miesten käsiin (206 e.Kr.), niin oli Kungfutsen kunnioitus ja palvonta itsestäänseuraava selviö. Tähän ryhdyttiin sitä suuremmalla innolla häntä äskettäin (213 e.Kr.) kohdanneen ennen kuulumattoman häväistyksen ja vainon vuoksi.