Džou Kung:in palvelus oli kuitenkin ohimenevä ilmiö. Sillä jo Kao Tsu:n seuraaja Tai Tsung (627-650), jonka aikana valtakunta saavutti suurimman loistonsa, oli Kungfutsen intomielinen ihailija. Hänen kuuluisa lauseensa on: 'Kungfutse on kiinalaisille mitä vesi on kalalle.' T'ai Tsung:in 200,000 nidosta käsittävä keisarillinen kirjasto oli samoilla tienolla (Si An Fu, Šen Si), mistä oli lähtenyt 'Ensimmäisen Keisarin' julistus kaiken kirjallisuuden hävittämiseksi.
T'ang-dynastia on järjestänyt neljä luokkaa palvottavia kungfutselaisia pyhimyksiä tarkoin määrättyine arvoineen ja uhreineen, mutta ennen kaikkea se on korottanut itse Kungfutsen arvon palvonnan esineenä ja Kungfutsen kulttia ylipäänsä. Tämän hallitsijasuvun ajalta alkaa verovapauksien myöntäminen Kungfutsen suvulle hänen temppelinsä ja hautansa hoitamista varten.
Tällöin lienee alkanut myöskin veistokuvien käytäntöönotto Kungfutsen palvonnassa. Williams'in mukaan eräs Uei Dži-niminen oppinut tämän hallitsijasuvun alussa teki Kungfutsen ja hänen 72 oppilaansa kuvat ja käytti niitä jonkinlaisina opetusvälineinä koulussaan. Veistokuvien käyttö ei ole buddalaisuuden mukana Kiinaan tullut vaikka se on buddalaisuuden kautta suuresti lisääntynyt. Kungfutselaisissa temppeleissä ei yleensä käytetä kuvia, vaan ainoastaan nimilaattoja. Poikkeuksia kuitenkin on, ja erikoisesti on mainittava Kungfutsen sukutemppeli Dž'y Fu:ssa, jossa on useita jättiläiskuvia, kuten myöhemmin saamme nähdä.
Vuonna 705 antoi keisari määräyksen, että sadan perheen vuosiverot ja -tulot oli käytettävä Kungfutsen sukutemppelin ja siellä toimitettavien uhrien hyväksi. Tämä oli alku K'ung-suvun maa-alueiden omistamiseen. Vuonna 792 vapautettiin jälleen kolmekymmentä perhettä kaikista verorasituksista velvollisuudella huolehtia säännöllisesti temppelin ja sen puistikon puhtaanapidosta. Vuonna 725 vapautettiin viisi perhettä kaikista verovelvollisuuksista tarkoituksella pitää huolta Kungfutsen haudasta.
Tähän saakka on Kungfutsesta yksinään ollut mahtava veistokuva hänen sukutemppelissään Dž'y Fu:ssa. Vuonna 725 toimitutti keisari Kungfutsen kymmenelle parhaalle oppilaalle veistokuvat tähän temppeliin. Ne olivat tietysti paljon pienempää kokoa kuin mestarin oma kuva. Vuonna 740 annettiin keisarillinen määräys, että toisen ja kahdeksannen kiinalaisen kuun määrättynä päivänä (Kungfutsen syntymän ja kuoleman aikaan; huhti- ja syyskuussa) oli Kungfutselle toimitettava erikoisen arvokkaat uhri: Tämä määräys on ollut voimassa näihin päiviin saakka. Kautta maan on näinä määräpäivinä härkiä ja muita pienempiä eläimiä Kungfutselle uhrattu hänen temppeleissään, joita on jokaisessa virallisessa kaupungissa. Uhrin toimittajina ovat paikkakunnan korkeimmat viranomaiset. Valtion valvonnan alainen opettajisto on myöskin velvollinen ottamaan osaa uhritoimitukseen. Koulujen oppilaiden tulee polvistua Kungfutsen kuvan tai nimilaatan edessä.
T'ang-dynastiaa seuraavana viisikymmenvuotisena sotilasmielivallan aikana ei Kungfutsen kunnia sanottavasti kasva. Mutta kun Sung-hallitsijasuku (960-1280) saa taas jossain määrin turvatumman yhteiskunnallisen tilan syntymään ja kun silloin muutenkin ilmenee vilkkaita henkisiä virtauksia, niin Kungfutsenkin arvovalta saa siitä osansa. Kungfutsen sukutemppelin hoitoa varten tekevät keisarit suurisuuntaisia lahjoituksia. K'ung-suvulle ja sen suurimmalle miehelle myönnetään ennenkuulumattomia erikoisoikeuksia.
Heti Sung-dynastian ensimmäinen keisari Tai Tsu ('suuri alku'; omaa sukuaan Džao; kotoisin Kungfutsen esi-isien asuma-alueilta Sung-valtion lähettyviltä; siitä dynastian nimi Sung) antoi hallituksensa toisena vuonna (961) määräyksen, että julkisissa tutkinnoissa oppiarvon saaneiden tulee osoittaa kunnioitustaan Kungfutselle hänen temppeleissään heti tutkinnon jälkeen. Myöskin tämä säädös on ollut voimassa siitä alkaen näihin päiviin saakka.
Seuraavan keisarin (Tai Tsung) määräyksestä laitettiin v. 983 Kungfutsen temppeli Dž'y Fu:ssa mitä loisteliaimmaksi. Tämän hallitsijan seuraaja Džen Tsung (998-1023) osoittautui tämän dynastian keisareista kaikkein innokkaimmaksi Kungfutsen palvojaksi. Hän antoi mitä ankarimpia määräyksiä, että Kungfutsen temppelit kaikissa kaupungeissa oli pidettävä hyvässä kunnossa ja määrätyt uhrit hänelle niissä säännöllisesti toimitettava. Tähän saakka on kokonaan unhotettu Kungfutsen lähimmät sukulaiset. Džen Tsung korotti myöskin Kungfutsen isän, äidin ja vaimon palvottavien joukkoon. Kungfutsen pyhäkön hoitoa varten hän määräsi entisten lisäksi kymmenen perhettä, vapautettuina muista velvollisuuksista, kuten edellisetkin.
Tulvimalla tulee nyt Kungfutselle keisarillisia kunnianosoituksia, arvonimiä ja lahjoituksia. Kungfutsen nykyinen kunnianimi Drï Šeng ('viisaista parhain'), jota jo historioitsija Szï-Ma Ts'ien oli käyttänyt, tulee nyt Kungfutsen viralliseksi nimeksi. Keisari uudistaa kaikki Kungfutsen temppelin uhriesineet, lahjoittaa erään kallisarvoisen uhriastian temppeliin ja Kungfutsen suvulle 300,000 hopearahaa ja 300 kääröä silkkiä. K'ung-suvun päämies — 46:s polvi Kungfutsen jälkeen — saa Juhlamenoneuvoston varaesimiehen arvon ja kuusi suvun muuta jäsentä pääsee valtion korkeimpien arvohenkilöiden joukkoon. Keisarin määräyksestä rakentaa K'ung-suvun päämies vuonna 1008, suurentaen Kiinan kansallispyhäkköä, uuden temppelin sille paikalle, missä nytkin pyhäkön päärakennus on. Kymmenen vuotta myöhemmin sai K'ung-suvun päämies oikeuden juhlallisissa uhritoimituksissa käyttää keisarillista päähinettä — ellemme sanoisi kruunua — ja vastaavaa keisarillista juhlapukua.
Seuraava keisari Ren Tsung (Jen Tsung 1023-1063) antoi, kuten edellä on mainittu, K'ung-suvun päämiehelle nimen Jen Šeng Kung, 'Uhkuvan Viisauden Prinssi', joka hänellä yhä on. Tämä sivistysharrastuksistaan kuuluisa keisari, joka m.m. ensimmäisenä otti käytäntöön tuon Kiinassa niin suuresti suositun rinnakkaismietelauseiden (Tei Tzï) kirjoittamisen, lahjoitti Kungfutsen sukutemppelille tällaisen korkeanomakätisesti kirjoitetun paralleliseinäkoristeen, mikä on suurin ajateltavissa oleva kunnianosoitus. Tähän aikaan elää Kiinan toinen suuri historioitsija Szï-Ma Kuang, joka 354-nidosta käsittävässä historiateoksessaan koskettelee myöskin samoja asioita kuin Kungfutse Kevättä ja Syksyä-teoksessaan.