Ylläoleva kungfutselainen yhteiskuntajärjestys merkitään yhdellä ainoalla sanalla Luen (Len). Johdoltaan se merkitsee 'inhimillistä järjestystä'. Yleisesti käytetään seuraavia kaksoisnimityksiä: U Luen (Viisi L:iä), Luen Dž'ang (vakio L.), Ren Luen (ihmis-L.) vieläpä Tien Luen (taivainen järjestys).
Eduksi tälle järjestelmälle voisi merkitä sen tarkkapiirteisyyden ja lujuuden, voisimme lisätä myöskin selvyyden. Kunkin aseman velvollisuudet ovat kyllin selvästi määrätyt. Meistä näyttää tässä olevan liian suurta lainalaisuutta, mutta täytynee ehkä myöntää kuitenkin, että se on ollut paras mahdollinen aikanansa. Kun ei ole ollut vastaavaa sisäistä siveellistä voimaa, niin on siveyssäännöt sidottu ulkonaisiin asemiin ja tapoihin.
Nämä monenlaiset eri asemat yhteiskunnassa, joilla kullakin on omat oikeutensa ja velvollisuutensa, ovat tehneet miltei mahdottomaksi yhden ja yhtenäisen siveyssäännön velvoituksen kaikkia kohtaan. Šu, epäitsekkyys, on koetettu asettaa Suuressa Opissa yleiseksi perusohjeeksi. Sitä on selitetty niin sanotulla 'viivoittimen ja harpin opilla', jonka mukaan samaa periaatetta pitäisi järkähtämättä sovelluttaa kaikkiin suhteisiin (X, 2). Šu, jos sitä sovelletaan noihin viiteen eri suhteeseen, ei kuitenkaan poista noiden suhteiden perusolemusta, jyrkkää arvoasteen eroa. Paras hyve tällaisessa moninkertaisessa yhteiskuntarakennuksessa on Viisaus, joka kussakin eri asemassa osaa menetellä aseman vaatimusten mukaisesti.
Erikoisen huomattavaa tässä yhteiskuntarakennuksessa on tuo arvoasteiden jyrkkä erilaisuus. Se keskittyy Hsiao-käsitteeseen, isän ja pojan suhteeseen. Tasa-arvo on jotain perin vierasta kiinalaisten ajatustavalle. Alistuvaisuussuhde ei ilmene ainoastaan lapsen ja isän sekä alamaisen ja itsevaltiaan hallitsijan välillä, vaan se on sovitettu myöskin aviopuolisoiden, veljesten jopa ystävienkin keskinäisiin suhteisiin. Fu ts'ang, Fu sui: mies on määrääjä, nainen seuraaja, sanotaan aviopuolisoista; mies 'laulaa', nainen säestää. Vielä ihmeellisempää meistä on tuo jyrkkä erotuksenteko veljesten välillä. 'Veljeys' meikäläisessä tasa-arvon merkityksessä on niin vierasta kiinalaisille, ettei heillä ole edes veli-sanaa. Heillä on vain "vanhempi" ja 'nuorempi' veli.
Hsiao on tämän alistuvaisuuden ja kuuliaisuuden symbooli. Edellä huomautimme, kuinka hallitsijaa ja hallitusvirkamiehiä sanotaan kansan isäksi. Hsiao-käsite on lähinnä lainattu osoittamaan alamaisten suhdetta hallitsijaan ja kansan suhdetta virkamiehiin. Edellä huomautimme myös, kuinka vanhemman ja nuoremman veljen suhde on lähellä isän ja pojan suhdetta. Ti on Hsiao-sanan lähin sukulainen. Usein ne yhdistetäänkin: Hsiao Ti: lapsen kuuliaisuus ja veljen alistuvaisuus. Sama kunnioittava kuuliaisuus ilmenee aviopuolisoidenkin suhteissa. Vaimon kuuliaisuus, Šuen, yhdistetään niinikään Hsiao-käsitteeseen: Hsiao Šuen; pojan Hsiao ja vaimon Suen ovat mitä läheisimpiä käsitteitä. Šuen on niin lähellä Hsiao-käsitettä, että edellisen katsotaan suorastaan sisältyvän jälkimmäiseen sekä Ti-käsitteeseen, joten Šuen voidaan vaurioitta yleisluettelosta jättää poiskin.
Viidestä suhteesta saadaan siis neljä hyvettä, jotka säännöllisesti esitetään seuraavassa järjestyksessä: Hsiao, Ti, Džung, Hsin: Lapsen kunnioittava kuuliaisuus, nuoremman veljen alistuvaisuus, virkamiehen lainkuuliaisuus ja ystävän uskollisuus. Hsiao on korotettu ensimmäiselle sijalle. Hsin, viimeinen viidestä perushyveestä, esiintyy tässäkin ryhmässä.
Viisi Luen:iä on Kiinan kastilaitos. Huolimatta sen suurista eduista se on ollut, yhdessä uskonnollisen Fung Sui-järjestelmän kanssa suurimpia esteitä edistyksen tiellä. Se on sitonut liian kireästi kaiken nuorekkaan yritteliäisyyden iänikuisiin sääntöihin ja tapoihin. Kaikki sukupolvet kaukaisesta kanta-isästä alkaen ovat olleet painamassa tietoisen teorian voimalla omaa leimaansk nousevaan polveen. Tuhansin tavoin on nuorista kynitty pois kaikki omaperäisyys ja itsenäinen ajattelu. — Mitä kärsimyksiä kätkeytyykään usein kiinalaisiin koteihin, joissa neljän polven kaikki lukuisat jäsenet elävät saman katon alla ja saman kassan varassa! Kun poika tuo vaimonsa tähän pesään, on yksi kuluttaja tullut lisää, eikä sitä katsota ilomielin. Raatakoon hän siis ruokansa edestä! Usein tulee miniän asema niin tukalaksi, että hän epätoivoisena itse päivänsä päättää. Jalkojen sitominen on vain yksi puoli yleisestä kurjasta kuvasta.
Kauan on kungfutselaisuus kannattanut Kiinan kansan elämää. Neljännen käskyn siunaus on runsain määrin tullut sen osaksi. Alempien kuuliaisuuden ja ylempien velvollisuuksien terottaminen on kantanut kaikista puutteista huolimatta myöskin hyviä hedelmiä. Voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne on kehittynyt verrattain pitkälle. Se on saanut kauniin ilmaisun sananlaskussa: T'ien Hsiā i Džia: 'Koko valtakunta on yksi ainoa koti.' Isänmaanrakkaus on juurtunut syvään, vaikka vastaavaa sanaa ei kiinankielessä olekaan. Äsken ilmaantuneen länsimaista isänmaanrakkautta vastaavan Ai Kue:n asemasta on käytetty Ai Ming, tai Ts'ing Ming rakkaus kansaan, mutta sitäkin vain hallitsevissa piireissä. Sydänjuuret ovat liitetyt oman suvun kautta enemmän omaan 'tummatukkaan kansaan' kuin yhteiseen maakamaraan. Esi-isien hautojen kautta on kotoinen maaperäkin tullut kalliiksi.
Mutta uudet, monessa suhteessa kungfutselaisuudelle perin vastakkaiset aatteet ovat saaneet vähitellen viime aikoina suurtakin kantavuutta Kiinassa. Sekä puhutun että kirjoitetun sanan kautta on julistettu ja saarnattu uutta elämänkatsomusta kiinalaisille. Lähetystyön kautta on koko Kiina avautunut länsimaisille vaikutteille. Ulkomailla, varsinkin Japanissa ja Amerikassa tuhatlukuisina opiskelleet kiinalaiset nuorukaiset ovat tuoneet uutta viiniä vanhoihin leileihin. Monet valtiolliset nöyryytykset ulkovaltojen edessä keisarikunnan viimeisinä aikoina ovat kiirehtineet vanhan Kiinan kääntymistä itsestänsä ulospäin.
Huomataan, kuinka Kiinan muurien ulkopuolella, jossa luultiin olevan vain pelkkiä barbaareja, on sittekin jotain muutakin, on jotain yhtä hyvää kuin 'Keskusvaltakunnassakin', ehkäpä jotain parempaakin, on ainakin sotataitoa ja murha-aseita, on 'tulilaivoja' ja 'tulivaunuja', kaukökirjoitusta ja kaukopuhelua, on siistejä kaupunkeja ja koteja, on koneita ja muuta korskaa. Keisarinkin, itse Taivaan Pojan, täytyy tunnustaa tällä kaikella jotain arvoa olevan. Kun hän ei voi lähteä opintomatkalle ulkomaille, antaa hän palatsiinsa laittaa pienoiskoossa kaikki nuo keksinnöt, itse niiden kelpoisuutta koetellakseen.[35] Sen ohessa hän ostaa kaikki 'ulkomaan oppia' käsittelevät kiinankieliset kirjat, niiden joukossa Raamatunkin.