* * * * *
»Ei ollenkaan, vaan he nousivat tornikamariin, jossa Astorre oli leikkinyt poikana, leikkaamattomin kiharoin. Munkki väitteli palatsinsa avaria ja loistavia saleja, sillä hänen täytyi ensin tottua pitämään niitä ominaan. Samasta syystä hän ei myöskään ollut vielä sormellaankaan kajonnut perimäänsä kulta-aarteeseen. Ascanion antamasta viittauksesta seurasi heitä kunnioittavan välimatkan päässä hovimestari Burcardo jäykkänä ja suuttuneen näköisenä.»
* * * * *
Cangranden samanniminen hovimestari oli toimittanut asiansa ja palannut takaisin saliin uteliaasti kuuntelemaan, sillä hän oli huomannut täällä puhuttavan tunnetuista henkilöistä. Kun hän nyt kuuli nimensä ja näki itsensä kertomuksessa ilmielävänä kuin peilissä, tuntui hänestä mitä sopimattomimmalta ja julkeimmalta, että koditon oppinut ja armosta elävä pakolainen, jolle hän, huomioon ottaen olosuhteet ja punniten tunnollisesti arvoeroavaisuudet, oli järjestänyt mahdollisimman yksinkertaisen huoneen ruhtinaallisen talon yläkertaan, käytti näin väärin hänen arvoisaa personaansa. Hän rypisteli otsaansa ja pyöritteli silmiään. Pikkumaisen elsassilaisen julmistuminen huvitti, vaan ei häirinnyt firenzeläistä, joka jatkoi vakavan näköisenä:
»Arvoisa herra, miten naidaan Paduassa», kysyi Ascanio hovimestarilta — tulinko jo sanoneeksi, että tämä oli syntyperältään elsassilainen. »Me olemme kumpikin, Astorre ja minä, tässä tieteessä kokemattomia lapsia.»
Hovimestari syöksyi juhlalliseen asentoon ja tuijotti tuikeasti, herraansa vilkaisemattakaan Ascanioon, jolla hänen ymmärtääkseen ei ollut oikeutta vaatia häneltä mitään.
»Distingendum est!», sanoi Burcardo arvokkaasti. »On eroitettava toisistaan kosinta, kihlaus ja häät.»
»Missä se on kirjoitettuna», kysyi Ascanio leikillisesti.
»Ecce», vastasi hovimestari avaten suuren kirjan, jota hän aina kuljetti mukanaan, »tässä», ja hän osoitti jäykästi ojennetulla sormellaan kirjan nimeä: »Paduan juhlamenot, kaikille kunniallisille ja säädyllisille kansalaisille opiksi ja hyödyksi, toimittanut mestari Godoscalco Burcardo.» Selailtuaan sitä hän luki: »Ensimäinen osa: kosinta. Ensimäinen pykälä: vakavissa aikeissa oleva kosija tuo mukanaan päteväksi todistajaksi samaa säätyä olevan ystävän —»
»Kaikkien suojeluspyhäin liikojen hyveiden nimessä», keskeytti Ascanio hänet kärsimättömänä, »jääkööt ante ja post, kosinta ja häät, meidän puolestamme rauhaan. Tarjoa meille keskimäistä, miten Paduassa kihlataan.»