»'Pari sanaa, Abu Muhamed', huusi Ascanio päättävästi valkopartaiselle, joka avuliaasti vastasi: 'toivomuksesi on minulle käsky' ja samalla katosi palatsin porttikäytävään kahden saraseenin ja saksalaisen seuraamana.
»Abu Muhamed-al-Tabib ei ainoastaan valvonut katujen turvallisuutta, vaan hän tuli talojen salaisimpiinkin huoneisiin vangitsemaan maankavaltajia — tai niitä, joille vouti suvaitsi antaa tämän nimen. Keisari Fredrik oli lahjoittanut hänet vävylleen tyrannille, jolle Abu Muhamedin oli pitänyt hankkia saraseenilainen henkivartiasto. Itse oli Abu Muhamed jäänyt Paduaan sen johtajaksi. Hän oli arvokkaan näköinen ja hänellä oli sulava käytös. Abu Muhamed otti osaa niiden perheiden suruun, joiden jäseniä hän vei vankilaan tai mestauslavalle, ja lohdutti onnettomia lausuen huonolla italiankielellään arabialaisten runoilijain lauseita. Liikanimen 'al Tabib', joka merkitsee lääkäriä, oli hän luullakseni saanut pikemmin muutamain hänelle ominaisten lääkärimäisten, rohkaisevien kädenliikkeiden ja rauhoittavain lauseiden takia kuin kirurgisesta taidostaan. Sanalla sanoen Abu Muhamed koetti lempeydellään lieventää elämän traagillisuutta, eikä hän kovasta ja säälimättömästä virastaan huolimatta ollut Paduassa mikään vihattu henkilö. Myöhemmin, kun tyranni alkoi huvikseen kiduttaa ihmisiä, jota sinun, Cangrande, on mahdoton uskoa, erosi Abu Muhamed hänestä ja palasi lempeän keisarinsa luokse.
»Tultuaan salin kynnykselle antoi Abu Muhamed kolmelle seuralaiselleen merkin jäädä siihen odottamaan. Saksalainen, uljas mies, jolla oli kädessään soihtu, ei siinä kauan pysynyt. Hän oli saattanut Germanoa iltakellojen soidessa Vicedominien palatsiin ja tämä oli hänelle nauraen sanonut: 'nyt saat mennä! Minä kihlaan täällä siskoni Dianan munkille.' Saksalainen tunsi päällikkönsä sisaren ja oli jollain lailla salaisesti kiintynyt häneen, hänen kookkaaseen vartaloonsa ja rehellisiin silmiinsä. Nähdessään nyt munkin seisovan käsi kädessä pienen, siron naisen kanssa, joka hänen mielestään muistutti nukkea Dianan komean kuvan rinnalla, aavisti saksalainen uskottomuuden tapahtuneen, heitti vihoissaan loimuavan soihdun kivilattialle, mistä toinen saraseeneistä sen varovasti nosti, ja riensi ilmoittamaan Germanolle munkin petosta.
»Ascanio aavisti, mitä saksalaisella oli mielessä, ja pyysi Abu Muhamedin kutsumaan hänet takaisin. Mutta saraseenipäällikkö kieltäytyi. 'Hän ei kuitenkaan tottelisi, vaan surmaisi minut tai jonkun muun seurastamme, sanoi saraseeni rauhallisesti. Voinko mitenkään muuten palvella sinua? Pitääkö minun vangita tämä kukoistava nuori pari?'
»'Astorre, meidät tahdotaan eroittaa', valitti Antiope etsien turvaa munkin syleilyssä. Yhtä helposti kuin Antiope alttarin ääressä oli langennut rikokseen, oli hän myös menettänyt luontaisen rohkeutensa. Munkki, jota rikos päinvastoin oli rohkaissut ja kiihoittanut, astui askeleen saraseenipäällikköä kohti ja tempasi huomaamatta miekan hänen kupeeltaan. 'Varovasti, poika, muuten voit haavoittaa itseäsi', varoitti vanhus häntä hyväntahtoisesti.
»'Kuulehan, Abu Muhamed', alkoi Ascanio selittää, 'tämä raju nuorukainen on lapsuuteni leikkitoveri, sittemmin tunnettu munkki Astorrena: hänet olet varmaan nähnyt Paduan kaduilla. Hänen oma isänsä on petoksella toimittanut hänelle vapautuksen munkkilupauksesta ja kihlannut hänelle naisen, jota hän ei rakasta. Muutama tunti sitten vaihtoi hän sormusta morsiamensa kanssa ja nyt on hän tässä edessäsi toisen aviopuolisona'.
»'Sallimus', arvosteli saraseeni leppeästi.
»'Petetty morsian', jatkoi Ascanio, 'on Germanon sisar, Diana Pizzaguerra. Sinä tunnet Germanon ja tiedät, ettei hän suinkaan ole luulevainen. Hän päinvastoin luottaa mahdollisimman kauan, mutta jos hän kerran selvästi huomaa olevansa petetty, veristyvät hänen silmänsä, ja silloin hän surmaa'.
»'Niin on', vahvisti Abu Muhamed, 'hän polveutuu äitinsä puolelta
Saksasta, joka on uskollisuuden koti'.
»'Neuvo minua, saraseeni. Tiedän yhden ainoan keinon, se ehkä pelastaa. Annetaan asia voudin ratkaistavaksi. Tuomitkoon Ezzelino. Väkesi vartioi sillaikaa munkkia hänen omassa palatsissaan ja minä kiirehdin setäni luokse. Tämän nuoren naisen viet sinä, Abu Muhamed voudin sisaren, kreivitär Cunizzan, hurskaan ja hyväntahtoisen valtiattaren luo, joka on hovineen ollut täällä jo muutamia viikkoja. Ota huostaasi tuo pieni, syntinen kaunotar. Uskon hänet sinun valkean partasi turviin'.