»'Jalosukuiset läsnäolijat, pyydän senvuoksi teidän apuanne tämän monimutkaisen kysymyksen selvittämiseen, sillä jos vaaditte ankaruutta, täytyy minun tuomita myös itseäni — ja ensi sijassa juuri itseäni'.

»Tästä harvinaisesta puheesta ei vanha Pizzaguerra joutunut ollenkaan hämilleen, ja kun tyranni kääntyi hänen puoleensa sanoen: 'jalosukuinen herra, teillä on oikeus syyttää', vastasi vanhus jurosti ja lyhyesti: 'hänen ylhäisyytensä Astorre Vicedomini kihlasi julkisesti ja säännönmukaisesti lapseni, Dianan, ja vaikkei Diana millään tavoin rikkonut häntä vastaan, purki hän kihlauksensa perusteettomasti, laittomasti ja häväisten kirkkoamme. Tämä ei ole niinkään vähäpätöinen asia ja se vaatii — ellei verta, jota teidän ylhäisyytenne ei toivo vuodatettavan — ainakin kallista hyvitystä', ja hänen kädenliikkeensä muistuttivat kauppiasta, kun tämä laskee vaakaansa punnuksen toisensa jälkeen.

»'Vaikkei Diana rikkonut?» toisti tyranni. »Minun mielestäni hän menetteli väärin. Hänhän oli tekemisissä heikkopäisen kanssa ja siitä huolimatta hän soimasi ja löi. Diana on äkkipikainen ja joutuu suunniltaan, kun luulee oikeuksiansa loukattavan'.

»Diana nyökkäsi päätään: 'se on totta, Ezzelino'.

»'Siksipä Astorre ei voinut häntä rakastaa, hän näki Dianassa raakalaisen'.

»'Jalosukuinen herra', vastusti munkki loukaten taaskin petettyä morsiantaan, 'en nähnyt ollenkaan Dianaa, näin vain nämä suloiset kasvot, joihin lyönti sattui, ja tunsin syvintä sääliä'.

»Tyranni kohotti olkapäitään: 'siinäpä näet, Pizzaguerra, munkki on kuin nuori, siveä tyttö, joka ensi kerran on maistanut väkevää viiniä ja käyttäytyy sen mukaan. Mutta me olemme vanhoja ja järkeviä. Miettikäämme, miten asia saisi parhaan ratkaisunsa'.

»Pizzaguerra vastasi: 'Ezzelino, olisin valmis tekemään hyvinkin paljon mieliksesi, mutta voiko kunnianloukkausta sovittaa muu kuin paljas miekka?' Dianan isä teki kädellään juhlallisen liikkeen, mutta lopulta näytti kuitenkin siltä kuin se olisi avoimena ojentunut rahaa vaihtamaan.

»'Astorre, tarjoa', sanoi vouti tahallaan kaksimielisesti, tarkoittaen joko 'tarjoa kätesi' taikka 'tarjoa rahaa ja tavaraa!'

»Munkki kääntyi tyrannin puoleen ja sanoi vilpittömästi ja uljaasti: 'jalosukuinen herra, jos tuomitset minut häilyväksi ja järjettömäksi, en siitä pahastu. Voimakas jumala, jonka olen tähän saakka kieltänyt, siksi etten aavistanut Hänen olemassaoloansa, on kostanut minulle ja voittanut minut. Myrskyn tavoin ajaa hän minua nytkin ja nostaa vaippani silmilleni. Jos vaaditte minun hengelläni maksamaan onneni — miten köyhä tämä sana onkaan, miten vaivainen! — maksamaan mitä elämässä on korkeinta, ymmärrän sen ja hinta on mielestäni mitätön. Mutta jos saan elää ja saan elää Antiopen kanssa, niin en tingi'. Hän hymyili autuaana. 'Ota kaikki, mitä minulla on, Pizzaguerra!'