»Juuri niin, firenzeläinen», huudahti Cangrande iloisena. »Käsityksesi on sama kuin minunkin. Ezzelino oli hallitsijaluonne ja oli — kuten nämä kerta kaikkiaan ovat — jonkun verran raaka ja väkivaltainen, mutta yhdeksän kymmenettä osaa hänen ilkitöistään on kansan ja pappien sepittämää.»
»Jospa niin olisi», huokasi Dante. »Tarinassani hän ei muuten esiinny vielä sinä hirviönä, joksi kronikka hänet syystä tai syyttä kuvaa; hänen julmuutensa alkaa nyt vasta ikäänkuin heikosti suupielissä kuvastua.»
»Mahtava ilmiö hän on, musta pörhöinen tukka otsallaan, jommoiseksi olet hänet helvetin asukkaana kuvannut kahdennessatoista laulussasi», lisäsi Cangrande innokkaasti. »Mistä olet saanut tuon mustatukkaisen pään?»
»Sinusta», vastasi Dante rohkeasti, ja Cangrande oli mielissään.
»Kertomukseni muut henkilöt», uhkasi hän hymyillen, »aion myös ottaa piiristänne ja nimittää teidän nimillänne, jos suvaitsette» — hän kääntyi ympärillä olevien puoleen. — »Teidän sisimpäänne en kajoa, sillä sitä en voi lukea.»
»Kasvonilmeeni ovat käytettävinäsi», lupasi suurenmoisesti ruhtinatar, jonka välinpitämättömyys alkoi hävitä.
Kiihtyvää murinaa kuului seurasta ja joka puolelta kajahti: »kertomuksesi, Dante, kertomuksesi!»
»Minä kerron», sanoi Dante ja alkoi.
* * * * *
Taivaallisen ihanana kesäpäivänä huilujen vienosti soidessa liukui seppelöity alus täynnä juhlapukuista väkeä Brentan nopeilla mutta rauhallisilla aalloilla, missä joki hennossa kaaressa lähenee Paduan kaupunkia, siihen vielä koskematta. Umberto Vicedomini ja Diana Pizzaguerra olivat häämatkallaan. Padualainen toi morsiantaan virran yläjuoksun varrella olevasta luostarista, jonne kaupungin vanhan tavan mukaan ylhäistä sukua olevat tytöt vetäytyivät ennen häitään hartautta harjoittamaan. Morsian istui keskellä alusta purppuranpunaisilla patjoilla sulhasen ja tämän edellisestä avioliitosta olevain kolmen kukoistavan pojan välissä. Umberto Vicedomini oli kätkenyt maan poveen nuoruutensa rakastetun, ruton raivotessa Paduassa viisi vuotta sitten, ja oli vanhan ja kivulloisen isänsä alituisista kehoituksista hyvin vastahakoisesti päättänyt mennä toisiin naimisiin, vaikka olikin vasta parhaassa miehuuden iässä.