»Hän antoi nyt nopeasti pukea päälleen. Pintapuolinen Sottekin pelästyi peilissä näkyvien kasvojen kalpeutta. Ainoastaan silmissä kuvastuva hätä ja yhteenpuristettujen hampaiden välke todisti elämää. Punainen juova, jälki Dianan iskusta, ilmaantui valkealle otsalle.
»Kun Astorren puoliso oli valmiiksi koristeltu, lähti hän sykkivin suonin ja takovin ohimoin turvallisesta huoneesta ja kiiti salien läpi etsimään Dianaa. Pelon synnyttämä rohkeus ajoi häntä eteenpäin. Riemuiten, valloitettu sormus kädessä tahtoi hän rientää puolisoansa vastaan, jolta hän aikoi säästää nöyryytyksen näkemisen.
»Naamioitujen joukosta hän pian löysi kookkaan metsästyksen jumalattaren, tunsi hänet vihollisekseen ja alkoi seurata häntä vavisten ja mumisten vihamielisiä sanoja. Diana kulki hitaasti juhlasalin läpi pieneen, himmeästi valaistuun, puolta matalampaan huoneeseen. Jumalatar näkyi olevan armollinen; hän ei vaatinut julkista nöyrtymistä, vaan tyytyi katuvaan mieleen.
»Antiope kumartui puolihämärässä Dianan eteen. 'Anna minulle sormus', sai hän vaivoin sanotuksi ja tavoitteli voimakasta sormea.
»'Oletko nöyrä ja katuva?' kysyi Diana.
»'Voisinko muuta olla, ruhtinatar', tuskitteli onneton kuin kuumeessa. 'Mutta sinä teet minusta pilaa, sydämetön! Miksi taivutat sormeasi ja koukistat sitä…'»
* * * * *
»Kuvitteliko Antiope vai tekikö Diana todellakin hänestä pilaa? Saattaako sormen koukistaminen mitään merkitä? Cangrande, olet syyttänyt minua epäoikeudenmukaisuudesta. En tahdo ratkaista.»
* * * * *
»Nuori ruhtinatar Vicedomini ojensi suoraksi notkean vartalonsa, katsoi säihkyvin silmin ankaraa Dianaa ja huusi: 'tyttö, ärsytätkö aviovaimoa?' Hän kumartui jälleen ja koetti molemmin käsin saada sormusta — silloin hänelle salamannopeudella selveni. Diana oli antanut hänelle vasemman kätensä, oikealla hän veti kostonhaluisena esiin viinestään nuolen ja surmasi Antiopen. Nuori nainen vaipui maahan, nojasi ensin vasempaan, sitten oikeaan käteensä, kääntyi kyljelleen ja jäi makaamaan nuoli kaulassa.