»Samoin minä, herra pastori», vakuutti eversti, »minäkin olen siitä yhtä varma kuin autuudestani, uskon kautta ilman lain töitä».
»Varmasti», vahvisti Laubfinger. »Muuten olisi kuningas lähettänyt hänet pois ja etsityttänyt minua.»
»Voi sun peijakas», päivitteli kornetti ja Ida-rouva huokasi.
»Minä olen sanan palvelija, te, herra eversti, olette harmaapäinen, te, kornetti aatelismies, se koskee teidän etuanne ja hyötyänne, herra Laubfinger, Ida-rouvasta minä takaan: me emme siitä hiisku.»
Hovipoika avasi kuolevat silmänsä. Hänen katseensa harhaili pelokkaasti ympäri huonetta ja pysähtyi Åke Tottiin: »Kummityttösi ei totellut sinua, ei voinut… olen suuri syntinen.»
»Hourailette», keskeytti hänet pappi ankarana. »Olette hovipoika August Leubelfing, nürnbergiläisen patriisin, kauppaherra Arbogast Leubelfingin avioliitossa sinä ja sinä päivänä syntynyt poika, kuolemaan vaipunut marraskuun seitsemäntenä päivänä tuhat kuusisataa kolmekymmentä kaksi Lützenin taistelussa päivää ennen saamistaan haavoista, pugnans cum rege Gustavo Adolpho.» [»Taistellen kuningas Kustaa Adolfin kanssa.»]
»Fortiter pugnans» [»taistellen urhoollisesti»], korjasi kornetti innoissaan.
»Näin kirjoitan minä hautakiveenne. Sopikaa nyt Jumalanne kanssa. Hetkenne on tullut.» Maisteri ei saattanut kokonaan karkoittaa tylyyttä äänestään. Vaikka hovipoika oli jo eroamaisillaan maailmasta, ei hän voinut muuta kuin paheksua tämän lapsen seikkailuhalua, joka oli saattanut hänen sankarinsa maineen vaaraan.
»En voi vielä kuolla, minulla on vielä paljon sanomista!» korisi hovipoika. »Kuningas… sumussa… lauenburgilaisen kuula…» kuolema sulki hänen huulensa, mutta se ei voinut estää hänen sammuvaa katsettaan vielä kerran etsimästä kuninkaan kasvoja.
Jokainen läsnäolevista teki oman johtopäätöksensä ja täydensi lauseen omalla tavallaan. Mielenmalttinsa säilyttävä pappi, jonka isänmaanrakkautta loukkasi ajatus, että saksalainen ruhtinas olisi salaa murhannut Saksan ja — mikä merkitsi hänelle samaa — protestanttisuuden asian pelastajan, kehoitti hartaasti heitä kaikkia hovipojan mukana laskemaan hautaan tämän katkelman puheesta, jonka kuolema oli särkenyt.