— Milläs sitten?
— Vakuutuksilla.
— Kaikkein tehokkaimmalla tavalla. Mutta minä en vakuutu vain noin tuostaan. Siis istukaa, kansleri! — Pescara toi reippaasti kaksi tuolia ja nyt asettuivat he toisiaan vastapäätä. Morone istui selkä kumarassa ja polvet koukussa, sotapäällikkö mukavasti nojaillen.
— Pescara, mikä on ihanin taistelusi, sotataidon ihmetyö? kysyi kansleri.
Päällikkö ei virkkanut mitään, vaikka vastaus oli itsestään selvä. Hän huokasi hiljaa.
— Ja miksi on keisari sen tehnyt?
Salama leimahti Pescaran silmistä. — Irvikuvaksi, murahti hän.
— Annoit hänelle saaliina voitetun kuninkaan, mutta Kaarle ei tiedä mitä sillä tehdä. Hän nylkee voiteltua kuin koronkiskuri. Mahdollisen ja yksinkertaisen asemasta vaatii hän mahdotonta ja moninaista. Suuri voittaja olisi sanonut hänelle: "Luovu Italiasta, siinä ovat luonnolliset lunnaasi, jotka voit suorittaa Ranskaa vahingoittamatta. Luovu ja ole vapaa". Pescara hymyili. — Sinä olet vaarallinen mies, Morone, kun luet noin ajatuksiani. Mutta vain sinä olet ne julkisesti lausunut, minä en ole virkkanut sanaakaan.
Tästä innostuneena jatkoi kansleri: — Olen kiitollinen keisarille, että hän solvasi Pavian voitonjumalatarta, joka kääntyy jälleen puoleesi, Pescara. Se jumalatar on otellut myös keisaria vastaan eikä vain hänen puolestaan. Se on yhdistänyt Italian karkoittamaan muukalaisia maasta ja näyttänyt meille sotapäällikkömme.
Pescara, suotuisasti ovat tähdet yllesi asettuneet! Kypsynyt on hetki ja sinä myös. Ratkaiseva aika täynnä epätoivoista ottelua, jumalia ja titaaneja, hirmuvaltaa vastaan nousee vapaus, vielä tänään on kaikki kuohua ja liikehtimistä, huomenna ehkä jo jähmettynyttä laavaa. Ja teko, joka sinua odottaa ja johon olet luotu! Eikö vavahda kätesi ottaakseen ajan aineet muovailtavikseen? Järjellinen tehtävä, ikuisen perustaminen! Vilkaise vain karttaa ja katso niemimaata kahden meren ja lumihuippuisten vuorten välissä. Tutki historiaa: usein väkivalloin revitty ja alati jälleen yhteen kasvava kudos tasavaltoja ja ruhtinaita kahden vanhan vihollisensa kynsissä, kaksine väärine johtoaatteineen, hirveine harhakuvineen, paaveineen ja keisareineen! Katso jumalan sormea, jonka viittauksella syntyy uusi ihmisyys: vapaa ja itseään jalostava ihmisyys, ilman korkeinta viranomaista, ei maallista eikä hengellistä. Vapaasti kehittyneiden kykyjen yhtymä, saman arvoisten valtioiden sopusointu —