— Myös sitä sankaria. Morone, jonka valitsitte, ei voi olla olemassa.
Mutta Moronen ääni vaiensi kuulumattomiin Pescaran viimeiset sanat. Hän huomasi yhtäkkiä ritarin ja tietäen juonensa nyt espanjalaiselle paljastetuksi, raivostui hän, suunsa vääntyi irvistykseen ja hän riehui kuin hourupäinen.
— Kavala, julma! Kavala ja julma! Voi minua sokeaa raukkaa! — Ja himoiten mielettömästi kostoa, huusi hän Moncadalle: — Kuulkaa ritari, tuo tuossa, — hän osoitti sotapäällikköä — on syyllinen kaikkeen. Hän se sai aikaan Liigan! Hän talutti minua kuin lammasta ja nyt se julmuri uhraa minut itse pelastuakseen.
Silloin hypähti häntä hillitsemään herttua, joka oli seissyt Del Guaston kanssa Pescaran selän takana ja jota kanslerin huima temmeltely oli kovin huvittanut. — Saute, Paillasse mon ami, saute pour tout le monde! [Juokse, Pajatso ystäväni, juokse käpälämäkeen!] pilkkasi hän Moronea. — Aivan totta, ellemme me kaksi olisi kuunnelleet lausuntojasi noiden punaisten verhojen ja kultatupsujen takana! Minun täytyy, kultalintuseni, sinulle vakuuttaa, että olit tappaa meidät nauruun. Etkös kuullut, miten sinulle vihelsin? — Sitten muuttui hän vakavaksi ja katsoen Moncadaa suoraan silmiin ja painaen käden sydämelleen vakuutti hän: — Kuninkaallisen vereni kautta, sotapäällikkö ei horjunut eilisessä keskustelussa hiuskarvaakaan kunniastaan ja uskollisuudestaan!
Morone ei voinut enää mitään. Del Guasto tarttui hänen käsivarteensa ja kiskoi hänet, muassaan ulos. — Herra kansleri, pilkkasi hän, iloitkaa, että kuuntelemisemme pelasti Teidät piinapenkiltä! — Myös herttua lähti salista, kun Pescara oli viitaten pyytänyt häntä poistumaan.
— Teidän ylhäisyytenne, alkoi Moncada, tässä suhteessa en Teitä epäile. Tuon miehen kanssa Te vain ilveilitte, ehkä tosin alentuen enemmän kuin mitä espanjalaisylpeys sallisi. Tuollaisen kanssa ei solmi salaliittoja Pescara. Mutta voimattomassa vihassaan puhui tuo valehtelija totta syyttäessään Teitä italialaisen salaliiton aikaan saajaksi. Ette ole sen alkuun panija, vaan suosija. Sitä kehtoonsa tukeuttamatta olette olleet sen kasvattajana ja kiihoittajana. Teidän olisi ollut helppo lausua ratkaiseva sana ja pysäyttää liike vain vihastuneella, mutta paljon vaikuttavalla mielenilmauksella. Sitä ette tehneet. Menettelynne on outo ja kuitenkin käsitettävä.
— Ritari, keskeytti Pescara, en ole velvollinen selittelemään menettelyäni Teille, vaan ainoastaan keisarilleni.
— Kuninkaallenne, oikaisi Moncada. — Kunnioitus vaatii, että kutsutte häntä kuninkaaksi, sillä Espanjan kuningas on enemmän kuin keisari. Ja Ferdinandin pojanpojasta tulee Espanjan kuningas. Karl kehittyy hitaasti ja erilaisten ja vastakkaisten vaikutteiden alaisena, mutta kerran puhdistuu hänen espanjalaisverensä täydellisesti saksalaisuudesta. Hän inhoo kerettiläisyyttä ja hurskautensa tekee hänestä espanjalaisen. — Moncada virkkoi tämän hieman hymyillen ja silmissään haaveellinen loiste.
— Avalos [Pescaran markiisin kastilialainen sukunimi], jatkoi hän, esi-isäsi taistelivat maurilaisia pakanoita vastaan uskonsa edestä aina siihen aikaan saakka, jolloin iso-isäsi purjehti Alfonson kanssa Neapeliin. Muutu jälleen sukusi lapseksi! Jalo veri suonissasi virtaa. Miten voit sinä, joka rakastat suurta, epäröidä kumpaako suosit, espanjalaista maailman valtaa vai surkeaa Italian uudistusajatusta? Meitä tottelee herroinaan koko maailma kuten muinoin roomalaisia. Katso Jumalan ihmeellisiä teitä. Castilian ja Aragonian yhdisti avioliitto. Burgundi ja Flanderi perittiin keisaruus saavutettiin, Uusi maailma löytyi ja valloitettiin ja kaikkea tätä hallitsee karaistu kansa siunatulla ja monen monesti pakanain veressä kastetulla miekallaan! Tuhatkertaisesti korvaa Espanja sinulle kurjan Italian tarjoukset, se antaa sinulle aarteita, maita, mainetta ja — taivaan!
Sillä taivaan ja katolisen opin puolesta taistelemme me, että yksi kirkko vallitsisi maailmassa. Muuten olisi jumala tullut turhaan ihmiseksi. Ennen aikain alkua hän tiesi, miten helvetti kerran tahrii katolisuuden istuinta ja oksentaa kidastaan maailmaan viimeisen kerettiläisen, tuon saksalaisen munkin, ja edellisen puhdistajaksi ja viimemainitun tuhoojaksi hän loi espanjalaisen. Siksi antaa hän maailman käsiimme, sillä kaikella maallisella on taivaallinen tarkoitus. Olen miettinyt tätä asiaa luostarissa Sisiliassa ja valmistauduin sankariksi tähän hengen sotaan. Mutta sitten huomasin, että siksi oli valittu jo toinen. En ollut syntieni tähden kelvollinen siihen kunniaan ja minä palasin maailmaan.