"Kuka se on?"
"Minä olen."
"Oh!" Tuossa huokauksessa oli melkein mielipahaa. "Tulosi oli odottamaton; sinä et pitkään aikaan ole täällä käynyt."
"En, ja teistä, setä, riippuu, jäänkö nytkään, tahi menenkö pois, tulematta enää milloinkaan."
Se ponnistus, mikä minun täytyi liikutustani tukehduttaakseni tehdä, vaikutti, että ääneni kuului tuimalta, melkein sisukkaalta. Vanha herra otti varjostimen pois ja katsoi minua kummastuneena.
"Mikä poikaa vaivaa?"
"Lupaa minulle, setä, ett'en minä tule perimään ainoata killinkiäkään jälkeesi, muuten minun on täytymys mennä pois. Lupaa se — tahdotko luvata sitä?"
"Lapsi on menettänyt järkensä."
"Hyvästi sitte, setä."
"Seis, sinä siellä! Mitä historiaa se kaikki on, selitä tarkemmin!"