Miten somasti heidän lasinsa ja posliininsa olivat asetettuina! Ei missään pienintäkään tomun hiukkaa. Lopullisesti löysin kaksi vanhanaikaista vaasia, jotka olivat runsaasti kullatut vaan raskaat ja muodottomat.
"Ole varova niiden kanssa, Elisabet! Minä tuskin tiedän, jos—"
Mutta minä olin jo tiessäni.
"Isoisä, nämät saan lainata, jos olen hyvin varova niiden kanssa. Eivätkö ne ole hyvin kauniit?"
"Ne ovat inhottavat! Saat minulta jo edeltäpäin anteeksi, tyttöseni, jos niille vahinko sattuu."
Täti oli seurannut minua; hän seisoi ovella ja oli murheisen näköinen.
"Niihin vaaseihin liittyy muistoja", hän sanoi hiljaa.
Isoisä nousi kiivaasti ylös.
"No, Jumala suokoon, että kaikki muistot saattaisi yhtä helposti hävittää kuin nuo vaivaiset vaasit!"
Kristiina täti tuli varsin vaaleaksi ja vastasi syvästi loukatulla äänellä: