"Sit'ei isäntä koskaan ole katuva, sen vaan sanon, ei ikänään, ei ikänään."
"Ota hevonen ja ratsasta kaupunkiin Juustila! Hänen pitää jo tänä iltana saaman sähkösanoman siitä."
"Saanko luvan toivottaa herralle onnea!" vanhanpuolinen vaimo, silitetty huivi päähineen päällä ja kotikutoinen villahame ison kiiltävän puhtaan puuvillaisen esivaatteen peitossa, astui vitkastellen huoneesen. Kaksi vaaleanruskeata lempeätä silmää pilkisteli esiin harmaiden silmäkulmien alta ja tekivät pienet ryppyiset kasvot aivan miellyttäviksi. Vanha Kerttu oli palvellut Juhon vanhempien luona, olipa kannellut Juhoakin käsivarsillaan. Liinavaatteiden varasto oli hänen huostaansa uskottu ja hän oli erinomaisen tärkeä henkilö.
"Tämä tapahtui odottamatta", hän sormi esivaatteensa nauhoja, "mutta tunnustaa mun täytyy, että ajattelin hiukan kuin sinnepäin, kun herra tuli kauvemmin viipyneeksi. — Mikähän nyt on minun osani oleva, herra? Sietäneeköhän nuori rouva talossaan tällaista vanhaa kulua kuin minä, jossa on työntekijää tuskin ruoakseenkaan."
"Hän on pitävä sinua suurena aarteena ja tulee sinulla olemaan paljoa parempikin olla, kuin tähän saakka. Sellainen hän on! — Miten nyt on Olli Heikin laita?"
"Hän istuu nyt ylhäällä, mutta raajarikko hän on ja sellaiseksi hän jää. Siihen ei voi mitään, sanoi tohtori."
Olli Heikki istui pienessä tallirakennukseen kuuluvassa valkaistussa huoneessa, polttaen tupakkaa poikkinaisesta savipiipusta. Hän oli pitkä laiha valkopäinen mies rypistyneellä miettiväisen näköisellä otsalla.
"Suokaa anteeksi isäntä, ett'en nouse tuoliltani", sanoi hän naurahtaen ja näytti vaatteihin käärittyjä jalkaparkojaan; "kyllä ei ole leikin-asia tansiskella puimakoneen kanssa, sitä leikkiä se todellakaan ei ole."
"Vastaa nyt minulle suoraan Olli Heikki, etkö ollut päissäsi sinä päivänä?"
Mies loi epävarman katseen Juhoon: "En tilkkaakaan paloviinaa ollut maistanut, sen voin valalla vahvistaa. — Voihan isäntä lähettää minua vaivashuoneesen — siellä kai päiviäni kuluttelen. Saammehan kuulemma rouvan tänne; mitähän tuo Olli Heikki tässä istuu, on hän sanova, eihän hän ole ollut täällä palveluksessa kuin kolme vuotta; miks'ei ollut varovaisempi. Noin hän jotakin sinnepäin virkkaa."