"Mitä?"
"Sinua."
"Pieni Mariaraukkani!" — hän oli vähällä itkeä.
* * * * *
Kerttu sai päättää isäntänsä kertomuksen. Maria painoi mieleensä jokaisen kuvaavan teon ja kertomuksen ja sai siten viimein selvän kuvan entisten päiväin elämästä vanhassa kartanossa. Se tuli hänelle kahta rakkaammaksi ja kunnioituksella avasi hän suuret kaapit, joissa hyllyt notkuivat isoäidin ja hänen palvelijainsa ahkeruuden tuotteista.
"Tiedätkö mikä tämä on?"
Juho näytti pienen kiiltävän esineen vaimolleen.
"En."
"Avain tiirikoimattomaan lukkoon; löytyy kaksi avainta rahalippaasen, ja toinen on sinun. — Varmaankin sinulla on monta suunnitelmaa jouluksi."
"Suunnitelmia ei suinkaan puutu, mutta en uskalla itse ottaa; anna paremmin sinä niin paljon kuin tahdot."