"En kuitenkaan tiedä — —"
"No, jätetään se sitte." Se suretti häntä, mutta hän ymmärsi Marian.
Jouluaaton päivänä ajoi Pekka kylään, täyteen sullotuilla vaunuilla. Hänellä oli kädessä luettelo leskien, sairasten, yksinaisten vanhain ja monen muunkin nimistä. Ei ketään unohdettu, mutta enimmät lahjat tulivat kuitenkin lasten osalle.
"Oletko jo saanut kaikki valmiiksi?" Juho astui odottamatta vaimonsa huoneesen.
"Maria, katso minuun, sinä olet itkenyt?"
"Se teki minulle niin hyvää, nyt olen oikein iloinen, Juho!"
"Minua sinä olet itkenyt! — tiedän sen ja se vaivaa minua. Ilmoita nyt kerran edes mitä tunnet. En voi kestää tuota, että noin hillitset itseäsi."
"Tahdotko kuulla mitä minä ajattelin?"
"Tahdon."
"Arvelin itsekseni, voipiko kukaan elää rukoilematta; toivominen näyttää minusta olevan aivan pieni korvaus siitä, mutta siinäkin kääntyy ihminen kuitenkin ulkopuolelle itseänsä."