"Tämä on suoraan pumpusta," sanoi äitini usein, kohottaessaan päätäni ja asettaen lasia suuni eteen, "hyvä neitsy on sitä itse tänne tuonut."
Se minua aina ilahutti ja ikäänkuin antoi makua vedelle.
"Eiköhän vähä vaahterasiirappia tekisi Julialle hyvää?" Äitini näytti lääkärille lasin täynnä kirkasta, keltaista nestettä.
"Vaahterasiirappia!" hän väänsi epäävästi suutansa.
"Se on hunajaan valmistettu ja kuuluu olevan vaikuttavaista."
Vanhan tohtorin katse muuttui äkkiä iloiseksi, melkeinpä veitikkamaiseksi.
"Hunajaan? Vai niin, neitsy Brigitta on siis ollut täällä; hän sekaantuu aina minun ammattiini ja saa kunnian, kun minun hoidostani sairaat paranevat. No, käyttäkää sitä sitte Herran nimessä, ei se koskaan vahingoksi ole. — Hän on kummallinen ihminen, tuo neitsy Brigitta," jatkoi hän hymyillen, "jos tahtoo häntä ilahuttaa, niin on häneltä pyydettävä jotain apua, heti loistavat hänen silmänsä ja häneen tulee vireyttä, niin että kauhistaa; minä olen sitä usein, usein koetellut. Ei puhettakaan kyyhkyislakasta; kaupungin kaikki sairaat vaativat sieltä osansa, ja sieltä riittää kaikille. — Niin, toivoisin jo joutuneemme niin pitkälle."
Kauvan ei kestänyt, ennenkuin olimme siihen tilaan joutuneet; jos se oli vaahterasiirapin ansio, sen jätän sanomatta, mutta niin melkein luulen. Ensin kyyhkyislientä pari päivää, sitte kyyhkyispaistia; tarjottimella oli kauniita kukkia pienestä puutarhasta. Vihdoin tuli neitsy Lund itse oikein pyhänaamarissa ja sukkakudin kädessä.
"No, neitiseni, näytättehän oikein reippaalta! Jumala teitä siunatkoon, lapsi kulta, maatkaa vaan hiljaa, noin. — Minä otin työtä mukaani, en sen vuoksi että aikoisin istua täällä kauvan, vaan sen vuoksi, että te ehkä muuten, jos istuisin toimetonna, katsoisitte velvollisuudeksenne huvitella minua, ja se ei olisi teille vielä hyväksi. — Mikä hauska, iloinen kamari teillä on, ja Jumalan kiitos siitä, että ikkunaverho on ylöskäärittynä; minua oikein rasitti nähdessäni verhon alhaalla näinä ihanina kesäpäivinä. — Niin, nythän saatte jo huomenna istua vähän ylhäällä?" — hän istui tuolille, "jos minä häiritsisin teitä, niin sanotte."
"Te ette koskaan voi häiritä, neitsy Brigitta, teidän läsnäolonne vaikuttaa rauhoittavammin kuin kaikki pulverit. Toivoisin vaan, että te kertoisitte minulle jotakin."