"Heidän tulonsa edellisenä päivänä istuin kyyristyneenä eräässä loukossa äitin puhellessa erään naapurivaimon kanssa.
"'Herra tiesi kumman lapsesta saan pitää.'
"'No, kaikkia vielä,' vastasi naapurivaimo, 'se asia on selvä, sellaiset ihmiset katsovat ulkomuotoon, se on tietty, ja Martta on yhtä kaunis kuin Brigitta on ruma.'
"Tämä lausuttiin heikennetyllä äänellä, mutta minä kuulin kuitenkin jok'ainoan sanan. Äiti huomasi sen, ja naapurivaimon mentyä kutsui hän minut luokseen ja kysyi:
"'Pahoittiko se sinun mieltäsi, Brigitta?'
"'Oi ei, äiti, minä tahtoisin olla paljoa, paljoa rumempi, jos vaan saisin jäädä sinun luoksesi.'
"Silloin silitti äiti rokonpanemaa poskeani, pyyhki punaista tukka parkaani taaksepäin — niin, neiti, se on ollut punertava, vaan muuttui varhain harmaaksi — ja sanoi, että Jumala katsoo sydämeen, ja että kauneus on vaarallinen lahja. Ruma kyllä löytää ystäviä, jos hän vaan sellaisia ansaitsee, ja silloin hän ei niitä koskaan menetä, sillä ne ovat todellisia ystäviä. Ja hän sanoi, että kauneus sitä paitsi on pian katoava vieras; mutta minulta eivät vuodet voineet mitään ottaa, ennemmin antaa. Se asia oli varmaan kauvan levännyt äitin sydämellä, sillä hän puhui niin lämpimästi; minä kätkin sanat, vaikk'en oikeastaan niitä käsittänyt.
"Mutta seuraavana päivänä, kun metsätarkastajan väki saapui, kävi niinkuin naapurivaimo oli ennustanut; he valitsivat heti vähääkään arvelematta pienemmän. Vähän hämilleni minä kyllä siitä jouduin, mutta ilo oli kuitenkin minussa valtavampi. Minä hiivin kuitenkin peilikappaleen luo sänkykamariin, ja katselin itseäni; ruma en minä mielestäni ollut, ennemmin sangen sievä uudessa surupuvussani. Martta tuli pian hyväksi ystäväksi vierasten kanssa; hän kun oli tuollainen ystävällinen pieni olento, joka likeni kaikkia; mutta hän ei myöskään käsittänyt, mistä oikeastaan oli kysymys.
"Äiti ja minä oikein itkimme sinä iltana; oli niin tyhjää ja kolkkoa kotona; oli kun olisimme toistamiseen kadottaneet isän.
"Seuraavana aamuna tuli eräs tuttava meille; hän oli myös leski, mutta oli hyvissä varoissa ja oli hänellä vaan yksi lapsi. Hän oli hyvin puettu, kelpo nainen, jolla oli pisamiset kasvot, mutta kauniit, viisaat silmät. Hän teki leivoksia, mikä tuotti hyvää voittoa; ja sitte hän kävi myös taloissa ja auttoi häissä, ristiäisissä ja muissa suurissa pidoissa.