Hän levitti kaikki kalleutensa eteeni, mutta minä en malttanut niitä ihailla, katseeni oli kiinnitettynä oveen ja rauhoituin vasta, kun Minnan äiti tuli takaisin.
Hän peitti pöydän valkoisella liinalla ja asetti sille lautasellisen herkullisia voileipiä, maitokannun ja kolme somaa pientä kuppia. Minna toi retiisit, jotka olivat poimitut hänen omasta ryytimaastaan. Kukin sai kolme punaista ja kaksi valkoista. Ruoka maistui mainiolta, aivan toiselta kuin se muuten maistui unessa. Olisinkohan hereillä? En, en, en!
Minna makasi pienessä sängyssään ja minä sohvalla. Makasin niin omituisen pehmeästi ja suloisesti lumivalkoisilla patjoilla.
"Hyvää yötä, äiti kulta."
Äiti kumartui Minnan vuoteen yli, taputti ja suuteli häntä. Minä melkein kuulin, kuinka sydämmeni sykki. Mitä nyt tapahtuisi?
"Hyvää yötä, Marie."
Hän katseli yhtä hellästi minua, suudelmansa oli yhtä lämmin. Kiersin käteni hänen kaulaansa.
"Mitä nuo rukoilevat silmät merkitsevät, pikku Marie?"
"Älä mene vielä pois, viivy vielä hetki, minä niin pelkään herääväni."
"Pikku tyttö raukkani, luuletko unta näkeväsi? Ei tämä ole unta, olet aivan hereillä, mutta koetappa nyt nukkua kauniisti ja herätä vasta huomenna, herätä täällä luonamme. Jumala siunatkoon pientä tyttöäni."