Minna ja minä saimme luvan mennä professorin kanssa ratsastushuoneeseen. Itse hän pani toimeen komeat päivälliset kahdelletoista sotilaalle. Äiti toimi emäntänä. Keskellä pöytää seisoi mahtava krokaani sukkeline, voittajille tarkoitettuine viittauksineen. Jokaisen sotilaan lautasen vieressä oli vihkollinen ihania kukkasia, jotka professori oli ostanut puutarhurilta kalliista hinnasta.
Hän oli valinnut vieraansa todellisen taiteilijan tavoin heidän ulkomuotonsa mukaan. He olivat kaikki kookkaita, voimakkaita miehiä, vaaleatukkaisia, sinisilmäisiä ja rehellisen näköisiä. Hän tunsi heistä ennestään ainoastaan yhden, erään aliupseerin nimeltä Mads, joka oli ollut isämme palvelija.
Äiti pyysi hänet sisään luoksemme, ja kun hän näki isän muotokuvan, tulivat kyyneleet hänen silmiinsä.
"Niin, tuossa on minun luutnanttini semmoisena kuin hän seisoi edessäni elämäni pahimpana hetkenä. Tietäkää, rouva, että hän on minut pelastanut siitä, mikä on pahempi kuin kuolema."
Mads nyyhkytti ääneen ja jatkoi sitten matalalla äänellä:
"Varmaankin tuottaa se teille iloa, jos sen kerron; tänä onnellisena hetkenä avaan kernaasti sydämmeni. — Olin häneltä varastanut, rouva, varastanut siltä mieheltä, joka aina oli ollut hyvä minua kohtaan. Mutta hän huomasi sen ja syytti minua. Silloin lankesin polvilleni ja rukoilin, ettei hän Vapahtajan tähden tekisi minua onnettomaksi. Hän nuhteli minua ankarasti, mutta samalla kuitenkin hellästi, ja mitä luulette hänen tehneen kuullessaan, että olin tehnyt tuon rikoksen hankkiakseni varoja elättääkseni vanhaa, sairasta äitiäni? Hän antoi minulle viisikymmentä riksiä äidilleni lähetettäviksi, summan, jonka hän oli säästänyt jotakin matkaa varten. Jumala häntä siunatkoon!"
Mads toi muutkin sotilaat meidän huoneeseemme, ja he sitoivat kukkavihkonsa yhteen ja ripustivat ne kuvan ympärille, jonka tehtyään he poistuivat kajahuttaen raikkaan eläköön-huudon.
Iloitsimme suuresti Madsin kertomasta jutusta. Minna tahtoi kertoa sen professorille, mutta äiti kielsi häntä.
"Madsin luottamusta emme saa väärinkäyttää, ja sitä paitsi, jos rakas ystävämme saa kuulla kauniin piirteen jostain ihmisestä, leviää tieto siitä pian ympäri koko kaupungin, ja olisiko oikein palkita Madsin luottamusta sillä tavoin."
Meillekin alkoi vilkas aika. Moni isän entisistä asetovereista kävi meitä tervehtimässä osottaakseen hänen leskelleen myötätuntoisuuttansa.