"Minulla olisi teille pyyntö, rouva everstinna. Saisinko tänään käydä sukulaisteni luona?"
"Vai niin, te olette sitä lajia!" En saata kuvata sitä ärsyttävää äänenpainoa, jolla hän lausui "sitä"-sanan. "Minulla on ollut useita mamseleja, jotka alituiseen ovat tahtoneet juoksennella ulkona, mutta nyt siitä ei tule mitään, sen sanon kerta kaikkiaan."
"Tästä lähtien tulen aina pysymään kotona, mutta omaiseni matkustavat huomenna pois, ja minä tahtoisin vain sanoa heille jäähyväiset."
"Te puhutte ristiin, mamseli hyvä, äsken puhuitte sairaudesta, nyt matkoista. Jos tahtoo kiertää totuutta, ei ainakaan saa olla huonomuistinen."
Poskiani poltti, sydämmeni sykki kiivaasti, ja tunsin, että häntä melkein vihasin.
"Äitini matkustaa juuri terveytensä vuoksi pois, — älkää siksi kieltäkö minua menemästä."
"Tekosyitä on helppo keksiä. Tänään hän matkustaa pois ja huomenna hän palaa."
Hän katseli minua voittamattomalla epäluulolla.
"Minä uskon kautta autuuteni, että hän puhuu totta. Koeta luottaa häneen, Helene?"
"Kukaan ei ole ollut herkkäuskoisempi kuin minä, Frederik, se on oikeastaan luonteenvika minussa, mutta petos synnyttää epäluottamusta. Tämän ainoan kerran olkoon kuitenkin menneeksi, saatte mennä, kun olemme juoneet teetä."