"Voi, silloin on jo kovin myöhäistä enkä uskalla käydä yksin pimeässä."
"Anna palvelijan saattaa häntä, Helene."
"Mitä ihmettä sinä puhutkaan, Frederik, ikäänkuin palvelijalla ei olisi muuta toimitettavaa."
"No, siinä tapauksessa saatan teitä itse, mutta luulen teidän pelkäävän minua yhtä paljon kuin pimeyttä. Siihen teillä todellakaan ei ole syytä."
"Kiitoksia paljon, mutta tahtoisin niin kernaasti mennä pian, kenties voisin mennä päivällisen aikana?"
"Kuka sitten kahvin laittaa?"
Minä loin Amaliaan rukoilevan katseen, mutta hän ei kohottanut silmiään keltaisesta villalanka-ruusustaan.
"Sen voi Lise-sisäkkö tehdä", vastasi luutnantti hetken kuluttua, "niin se ainakin tulee maukkaampaa, kuin mitä Amalia toisinaan on meille tarjonnut, sillä se on ollut joko laimeata, kylmää tai sameata."
Everstinna nauroi, Amalia puri huultaan.
"Saanko mennä?"