Kirjeissä kerrottiin, että herra Höppe oli saanut halvauksen, ei voinut puhua eikä liikkua paikaltaan, mutta oli kuitenkin täydessä tajussa. Häntä hoidettiin huolellisesti, mutta hän oli melkein aina yksin ja oli sen vuoksi kaksin verroin kiitollinen äidille, kun äiti tuntikausia istui hänen luonaan ja jutteli hänelle ystävällisesti, tai kun Minna toi hänelle kukkia. Äidin käly oli kertonut, että herra Höppe aina oli yllyttänyt hänen miestään vihaan äitiä kohtaan, mutta se ei muuttanut mitenkään äidin käytöstä. Herra Höppe oli avuton, ja äiti tahtoi lievittää ja lohduttaa, mikäli taisi.
Aikaa myöden kävivät pienet oppilaani, etenkin Henriette, minulle hyvin rakkaiksi, ja ilokseni kiintyivät hekin kumpikin omalla tavallaan sydämmellisesti minuun. Louise oli äärettömän altis vaikutuksille. Vaikka hänellä oli hyvä sydän, ei hänellä ollut rohkeutta vastustaa pahaa, omistaa hyvää, asettua virtaa vastaan. Sitä voimaa taas ei puuttunut Henrieteltä, vaan hän oli vähän liiankin kova, vähän riitaisa, kiivas, uhkamielinen, ylpeä, mutta jalomielinen, uskollinen ja uhrauksiin kykenevä. Nämä ominaisuudet eivät luonnollisesti olleet täysin kehittyneitä lapsen luonteessa, mutta ne olivat versomassa.
Usein istui pikku Henriette iltaisin vuoteessaan, kun Louise nukkui, ja minä tein työtä, ja kiisteli kanssani oikeasta ja väärästä. Hän ei kernaasti taipunut, mutta kun hän sen teki, oli hän vakuutettu olleensa väärässä, ja hänen käytöksestään huomasin pian, että totuus oli juurtunut hänen sydämmeensä.
"Voi, mamseli Staal, äiti ja Amalia ovat todellakin hyvin pahoja."
"Kavahda, Henriette, älä rupea muita tuomitsemaan. Meillä on kyllin tekemistä itsessämmekin. Äidilläni oli aina tapana sanoa, että lähimmäisemme viat eivät saa meissä herättää muuta tunnetta kuin surua sekä halua peittää ne rakkauden vaipalla."
"Teidän äitinne on hyvin hyvä."
"Ja hyvin vaatimaton."
"Minä en ensinkään pidä erikoisen paljon vaatimattomuudesta. Se, jolla kerran on jokin ansio, tietäköön siitä myös, minun mielestäni."
"Mitä mittaa sinä käytät arvostellessasi itseäsi, pikku Henny? Jos mittaat itseäsi syntisten ihmisten mukaan, voit helposti tulla suureksi, mutta jos mittaat itseäsi ainoan täydellisen olennon mukaan, tulet äärettömän pieneksi, nöyräksi ja vaatimattomaksi. Eikö niin?"
"Niin kyllä."