18. Sellaiseksi Agricola huomasi Britannian sota- aseman, sellaisiksi sotavaiheet, kun hän vasta keskellä kesää sinne siirtyi, jolloin sotamiehet, ikäänkuin sotaretki jo olisi sikseen jätetty, kääntyivät huolettomuuteen sekä viholliset väijyivät tilaisuutta hyökkäykseen. Vähää ennen hänen tuloaan oli Ordovikein kansa[17] melkein kokonaan hävittänyt heidän alueellaan majailevan ratsuväen-osaston ja tästä alusta koko maakunta oli joutunut jännitykseen. Ja ne, joitten mielestä sota oli suotava, ne kiittivät tätä esitapausta sekä odottivat vain uuden maaherran mieltä; silloin Agricola, vaikka kesä jo oli umpeen kulunut ja osastot maakunnassa hajallaan sekä sotamiesten kesken sen vuoden lepoaika jo otettu lukuun — mitkä seikat olivat esteeksi ja vastukseksi sodan alkamiselle — ja vaikka useimmista näytti paremmalta pitää silmällä epäiltäviä, päätti lähteä vaaraa vastaan; hän kokosi legiona-osastot sekä joltisen joukon apuväkeä ja, koska Ordovikit eivät uskaltaneet astua alas tasankomaalle, johti hän sotavoimansa vuoristolle kulkien itse joukkojen etunenässä, jotta kaikilla muilla olisi yhtä suuri uskallus vaaran ollessa samanlaisena. Melkein koko heimo tuhottiin ja, koska hän tiesi että oli käytettävä saavutettua menestystä ja että kauhu seurasi muitakin yrityksiään, sen jälkeen kuin alku oli onnistunut, päätti hän saattaa valtaansa Monan saaren, jonka valloituksesta Paulinus, kuten edellä kerroin, oli pakoitettu luopumaan koko Britannian kapinan johdosta. Mutta — niinkuin äkkinäisissä yrityksissä on laita — puuttui jotakin: laivoja; kuitenkin saattoi päällikön neuvokkaisuus ja kylmäverisyys heidät yli. Poistettuaan kaikki taakat lähetti hän niin äkisti vihollisten kimppuun parhaimmat miehet apujoukoista, jotka olivat tottuneet kahluupaikkoihin sekä synnynnäisesti uimistaitoou, jolloin samalla kertaa ohjaavat itseään, aseitaan ja hevosiaan; silloin viholliset pelästyivät, he kun ajattelivat vain laivastoa, laivoja ja aavaa merta, eivätkä pitäneet mitään vaikeana tai voittamattomana niille, jotka sillä lailla saapuivat taisteluun.
Kun siis olivat pyytäneet rauhaa sekä luovuttaneet saaren, alettiin pitää Agricolaa kuuluisana ja mahtavana, koska hän astuessaan toimeensa oli valinnut vaivoja ja vaaroja, jolloin muut viettävät aikaansa loistossa ja kunnianosoitusten tavoittelemisessa. Eikä Agricola käyttänyt menestystään kerskaamiseksi eikä nimittänyt voitettujen rauhaan saattamista sotimiseksi tai voittamiseksi eikä hän esittänyt töitään laakerilla koristetuissa kirjeissä, vaan enensi mainettaan maineensa salaamisella, kuu ajateltiin mitä voitiin vastaisuudessa toivoa siltä, joka niin suuria urhotöitä hiljaisuudessa suoritti.
19. Muuten tuntien maakunnan mielialaa sekä muitten kokemuksista opittuaan että vähää saadaan asevoimalla aikaan, jos väkivaltaisuudet seuraavat, päätti hän poistaa juurta jaksain sota-aiheet. Alkaen itsestään sekä omasta väestään piti hän ensiksi ympäristöään kurissa, mikä varsin useista on yhtä vaikeata kuin maakunnan hallitseminen. Hän ei toimittanut mitään virallista vapautettujen orjiensa tai palvelijainsa kautta eikä ottanut palvelukseensa centurionia tai sotamiehiä yksityisten vaikutuksista, suosituksesta tai pyynnöstä, vaan piti jokaista kelpo miestä uskollisena.[18] Hän otti kaikesta selkoa, vaan ei kaikkea rangaissut. Pienistä hairahduksista hän antoi anteeksi, isoja hän käsitteli ankaruudella, eikä hän aina ensin käyttänyt rangaistusta, vaan tyytyi useammin katumukseen; kernaammin hän asetti virka- ja hallinto-toimiin hairahtumattomat miehet kuin ryhtyi rankaisemiseen, sitten kuin olivat hairahtuneet. Hän huojensi viljan ja verojen suorittamista oikein jakamalla alamaisten velvollisuudet sekä poistamalla sellaista, mikä voittoa varten keksittynä kärsittiin suuremmalla tuskalla kuin itse veroa. Sillä pilkaksi heidät pakoitettiin istumaan suljettujen viljamakasiinien edessä sekä sen lisäksi ostamaan viljaa korkeammalla hinnalla; heille osoitettiin mutkateitä sekä etäisiä seutuja, jotta kunnat, vaikka talvileiri oli aivan lähellä, saivat viedä viljansa kaukaisiin tiettömiin seutuihin, joten se, mikä kaikilla oli saatavana, vain harvoille tuli tuottavaksi.
20. Heti ensi vuonna tukahuttamalla sellaiset väärinkäytökset hankki hän erinomaisen maineen rauhanajalle, jota hänen edeltäjäinsä huolimattomuuden ja röyhkeyden johdosta yhtä paljon pelättiin kuin sotakantaa. Mutta kun tuli kesä, kokosi hän sotajoukon, esiintyi usein kulkueen marsseilla, kiitteli hyvää järjestystä sekä kuritti vallattomia; hän valitsi itse leiripaikat, tutki itse tulvapaikat ja metsät; sillä välin hän ei antanut vihollisille mitään rauhaa, vaan tuhosi niitä äkkinäisillä hyökkäyksillä; ja kun hän oli tarpeeksi pelkoa herättänyt, osoitti hän hyvällä kohtelulla rauhan houkutuksia. Näitten asiain johdosta monet valtiot, jotka siihen päivään saakka olivat toimineet itsenäisesti, jättivät panttivankeja sekä luopuivat vihamielisestä kannastaan, ja heidät ympäröitiin sotajoukoilla ja linnoituksilla sellaisella taidolla ja huolella, ett'ei sitä ennen mikään uusi osa Britanniasta yhtä rauhallisesti joutunut Roomalaisten valtaan.
21. Seuraava talvi käytettiin erittäin hyödyllisiin toimenpiteisiin. Sillä jotta nuo hajalla asuvat pyrinnöt, ja sivistymättömät ihmiset, jotka sen johdosta olivat sotiin taipuvaiset, tottuisivat nautintojen kautta lepoon ja rauhaan, alkoi hän yksityisesti kehoittaa ja valtion varoilla auttaa heitä rakentamaan temppeleitä, toreja ja julkisia rakennuksia, jolloin hän kiitti innokkaita ja moitti velttoja; siten tuli kilpailu kunniasta ulkonaisen pakon sijaan. Ja lisäksi hän antoi kasvattaa ylimysten poikia jaloissa tieteissä sekä antoi etusijan Britannien luonnonlahjoille Gallien ahkeruuden rinnalla, jotta ne, jotka äsken vielä eivät ensinkään välittäneet Rooman kielestä, nyt tavoittivat sen puhetaitoa. Sen johdosta pääsi myös vaatetuksemme kunniaan ja togan käyttäminen tuli yleiseksi. Vähitellen jouduttiin myös paheiden yllykkeisiin, niinkuin ovat pylväskäytävät, kylpylaitokset ja komeat kemut. Sitä kutsuttiin ymmärtämättömien keskuudessa hienoksi sivistykseksi, kun se itse asiassa oli osa orjuudesta.
22. Kolmas sotaretkille omistettu vuosi saattoi tunnetuiksi uudet kansat, kun kaikki heimot Tanaus nimiseen vuonoon saakka hävitettiin.[19] Tästä hävityksen kauhistuksesta pelästyneinä viholliset eivät uskaltaneet hätyyttää sotajoukkoa, vaikka se olikin kovien rajuilmojen ahdistama; vielä lisäksi oli tilaisuutta linnoitusten perustamiseen. Asiantuntijat panivat merkille ett'ei mikään muu päällikkö suuremmalla ymmärtäväisyydellä valinnut sopivia paikkoja; ei yksikään Agricolan perustama varustus joutunut väkirynnäkön johdosta vihollisten haltuun tai jäänyt autioksi antautumisen tai paon vuoksi: sillä pitkällistäkin piiritystä vastaan varustettiin linnoitukset vuodeksi varoilla. Siten kului talvi siellä ilman huolia; usein tehtiin hyökkäyksiä ja jokainen turvautui vain omaan itseensä, kun viholliset eivät toimittaneet mitään ja olivat epätoivossa sen johdosta, että he, jotka olivat tottuneet korvaamaan kesäiset tappionsa menestyksillä talvisaikana, nyt samassa määrässä joutuivat alakynteen kesällä kuin talvellakin. Eikä Agricola koskaan omaksunut kunnianhimosta toisten urhotöitä; olipa centurio tai apuväen päällikkö, löysi hän Agricolassa puolueettoman arvostelijan teostaan. Muutamat tosin sanoivat hänet liian ankaraksi nuhteissaan, ja hän olikin kova kehnoja kohtaan samoin kuin hän oli ystävällinen kunnon miehille. Muuten ei hänen vihastaan jäänyt mitään salassa kytevää, joten ei siis tarvinnut pelätä hänen vaitioloaan; hän piti kunniallisempana loukata kuin vihata.
23. Neljättä kesää hän käytti niitten alueitten vallassa pysyttämiseen, joitten läpi oli samonnut; ja jos sotajoukkojen kunto ja Rooman nimen kunnia sen olisi sallinut, olisi nyt itse Britanniassa tavattu valtakunnan rajapyykki. Sillä Clota ja Bodotria,[20] jotka eri suuntiin käyvien merenkuohujen johdosta tunkeutuvat kauas sisämaahan, erottuvat ainoastaan kapean maakaistaleen kautta; tämä silloin varustettiin linnoituksilla ja koko eteläpuolinen osa otettiin Roomalaisten haltuun, jolloin viholliset työnnettiin ikäänkuin toiselle saarelle.
24. Viidennellä sotaretkien vuodella hän laivalla heti laivaliikkeen alkaessa purjehti lahden poikki sekä kukisti useilla onnellisilla taisteluilla siihen asti tuntemattomat heimot, ja sen osan Britanniaa, mikä on Hiberniaan päin, hän varusti joukoillaan enemmän toivossa kuin pelosta, koska Hibernia, joka sijaitsee Britannian ja Hispanian keskivälissä ja on sopiva meriliikkeelle Galliastakin päin, saattoi yhdistää voimakkaimman osan valtakunnasta suureksi keskinäiseksi hyödyksi. Sen ala Britanniaan verrattuna on pienempi, mutta on se Välimeren saaria isompi. Saaren maaperä ja ilmasto sekä sen asukkaiden luonto ja elantotapa ei suuresti poikkea Britanniaan nähden; sisäseudut ovat vähän tunnetut, maalle-nousupaikat ja satamat taasen paremmin liikkeen ja kauppiasten kautta. Agricola oli maan pikkukuninkaista vastaanottanut erään, joka oli karkoitettu kapinan johdosta kotimaassaan, sekä piti häntä ystävyyden nimessä luonaan käyttääkseen häntä sopivassa tilaisuudessa. Usein kuulin hänen sanovan että vain yhdellä legionalla ja vähäisillä apujoukoilla voitaisiin valloittaa Hibernia sekä pitää sitä miehitettynä, ja tämä menettely olisi hyödyksi myöskin Britanniaan nähden, jos kaikkialla olisi roomalaisia joukkoja ja vapaus olisi ikäänkuin näkyvistä poistettu.
25. Mutta sitten kesällä, jolloin hän aloitti kuudetta hallintovuottaan, käänsi hän huomiotaan heimokuntiin Bodotrian toisella puolella ja, koska pelättiin kapinaliikkeitä kaikkien lahdentakaisten heimojen puolelta kuin myös että sotajoukon marssit häiriintyisivät vihollisten kautta, tutkitutti hän satamat laivastollaan; tämä, jonka Agricola ensiksi otti mukaan joukkojensa osana, seurasi mahtavana katsella, kun samalla kertaa maalla ja merellä sota liikkui ja usein samassa leirissä jalkamiehet, ratsastajat ja laivasoturit liittyen iloisesti yhteisiin aterioihin ylistivät kukin osaltaan urhotöitään ja seikkailujaan sekä keskenään sotilaitten tavallisella kerskaavaisuudella vertailivat milloin metsien ja vuorien syviä onkaloita, milloin rajuilmain ja kuohujen tarjoomia vastuksia, milloin taas maaretkeä ja vihollisen voittamista, milloin itse valtamerenkin voittamista. Myös Britanneja hämmästytti, kuten sotavangeilta kuultiin, laivaston ilmestyminen, ikäänkuin nyt heidän oman merensä erotetun alan auettua viimeinenkin pakopaikka voitetuilta suljettaisiin. Caledoniassa asuvat kansat ryhtyivät aseelliseen vastarintaan, rupesivat siellä linnoituksia piirittämään suurilla valmistuksilla, joita huhu liioitteli, kuten on tapa tuntemattomien asiain suhteen, ja enensivät Roomalaisten pelkoa hyökkäämisellään; johan pelkurit asiantuntemuksen nojalla kehoittivat peräytymään Bodotrian taakse ja väistymään kernaammin kuin että heidät sieltä ajettaisiin väkisin pois, kun Agricola sillä välin sai tietää että viholliset useissa joukoissa hyökkäsivät vastaan. Ja jott'ei vihollisten ylivoima sekä perehtyminen paikallisuuksiin yllättäisi heitä, jakoi hän itse joukkonsa kolmeen osastoon sekä lähti marssimaan.
26. Mutta kun tämä tuli vihollisten tietoon, muuttivat suunnitelmansa yht'äkkiä sekä hyökkäsivät yöllä kaikki yhdessä yhdeksännen legionan kimppuun, koska se muka oli eniten voimaton, tappoivat vartiat unen ja hämmästyksen vallassa sekä syöksyivät leiriin. Ja taistelu riehui jo itse leirissäkin, kun Agricola, joka vakoojilta sai tietää vihollisten marssista sekä seurasi niitä kintereillä, antoi ripeimpien ratsu- ja jalkamiestensä rientää taistelevien selkään sekä kaikkien heti paikalla kohottaa sotahuudon; ja päivän valjetessa joukkojen merkit välkkyivät. Siten Britannit pelästyivät kaksinkertaisen vaaran johdosta, ja Roomalaisissa heräsi uskallus ja he taistelivat, pelastuksestaan huolettomina, kunniansa puolesta. Sen lisäksi vielä itse tekivät hyökkäyksen ja tuima taistelu riehui juuri ahtaissa porteissa, kunnes viholliset karkoitettiin, sillä kumpikin sotajoukko taisteli, toinen muka apua tuodakseen, toinen jott'ei näyttäisi apua tarvinneen. Joll'eivät suot ja metsämaat olisi suojanneet pakenevia, olisi sota sillä voitolla saatettu loppuun.