27. Ylpeänä voitontunnossaan sekä saavuttamastaan maineesta sotajoukko ei enää pitänyt mitään urhoollisuudelleen mahdottomana, vaan vaati äänekkäästi että oli tunkeuduttava Caledoniaan sekä lopuksi yhtenäisessä taistelujaksossa keksittävä Britannian raja. Ja nuo vielä äsken varovaiset ja ymmärtäväiset olivat nyt onnellisen päätöksen jälkeen tarmokkaat ja kerskaavaiset. Tämähän on ikävin puoli sodissa: kaikki omistavat itselleen menestykset, mutta laskevat yhden syyksi vastoinkäymiset. Mutta Britannit, jotka arvelivat ett'ei heitä oltu voitettu urhoollisuudella, vaan sattumuksen ja päällikön taitavuuden johdosta, eivät yhtään luopuneet ylimielisyydestään, vaan varustivat nuorisoaan, siirsivät puolisonsa ja lapsensa turvallisiin seutuihin sekä vahvistivat kokouksilla ja uhritoimituksilla yhteiskuntien liittoutumista. Ja siten lähdettiin molemmilta puolin vihamielisyydessä talvimajoihin.

28. Samana kesänä eräs Germaniassa kokoonkutsuttu Usipien muodostama kohortti, joka oli Britanniaan kuljetettu, ryhtyi suureen ja merkilliseen tekoon. Tapettuaan centurionin sekä ne sotilaat, mitkä olivat sijoitetut osastoihin sotapalveluksen opettamista varten sekä olivat niitten esimerkkinä ja johtajina, he nousivat kolmeen sotalaivaan, joihin väkivallalla pakoittivat perämiehet mukaan; ja yhden johtaessa, sen jälkeen kuin kaksi oli joutunut epäilyksen alaisiksi sekä sen johdosta saanut surmansa, he purjehtivat ikäänkuin ihmeen kautta rannikkoa pitkin, ennenkuin huhu siitä oli levinnyt. Kun sitten olivat lähteneet maihin vettä noutamaan sekä tarvekaluja ryöstämään, ryhtyivät taisteluihin useiden Britannien kanssa, jotka omaisuuttaan puolustivat, tullen usein voittajiksi ja toisinaan saaden selkäänsä; lopuksi joutuivat sellaiseen puutteenalaisuuteen, että söivät keskuudestaan heikoimmat, sittemmin ne, mitkä arpa määräsi. Ja siten purjehtien Britannian ympäri he menettivät laivansa taitamattomuutensa johdosta ohjaamisessa; kun heitä pidettiin rosvoina, ottivat ensiksi Suebit, sitten Friisit heidät vangikseen. Ja muutamat, jotka oli myyty sekä kulkien myyjien välissä tuotu meidänpuoliselle rannalle, saattoi kertomus niin kummallisesta seikkailusta kuuluisiksi.

29. Seuraavan kesän alussa Agricolaa kohtasi perhesuru: hän kadotti vuotta ennen syntyneen poikansa. Tätä onnettomuutta hän ei kantanut niinkuin useat voimakkaat luonteet teeskennellyllä väliäpitämättömyydellä eikä naisten tapaan taasen vaikeroimisilla ja alakuloisuudella; surussaan oli sotakin huojennuksena.

Lähetettyään laivastonsa, jotta se useissa paikoin rosvoilemalla aikaansaisi suurta ja salaista pelkoa, kulki hän taisteluun varustetulla sotajoukolla, johon oli lisännyt Britannien keskuudesta urhoollisimmat ja pitkällisenä rauhanaikana koetetut miehet, aina Graupius-vuorelle saakka, jonka vihollinen jo oli vallannut. Sillä Britannit, jotka ensinkään lannistumatta edellisen taistelun tuloksesta odottivat joko kostoa tai kukistusta, olivat vihdoin oppineet että yhteinen vaara oli yksimielisyydellä torjuttava sekä olivat lähetystöillä ja liitoilla keränneet kokoon kaikkien heimokuntien voimat. Aseellisia oli jo näkyvissä neljättäkymmentä tuhatta ja vielä tulvaili sinne koko asekuntoinen miehistö, tulvaili vanhempia, vielä terveitä ja voimakkaita miehiä, jotka sodassa olivat kuuluisiksi tulleet sekä nyt kaikki osoittivat kunniamerkkinsä; silloin eri päälliköiden kesken kuntonsa ja sukunsa kautta kuuluisa mies nimeltä Calgacus kertomuksen mukaan puhui kokoontuneelle kansanjoukolle, joka taistelua vaati, seuraavaan tapaan:

30. 'Aina kun harkitsen sodan syitä sekä pulmallista asemaamme, on minulla suuri toivo siitä, että tämä päivä ynnä teidän yksimielinen toimintanne on oleva alkuna koko Britannian vapauttamiseen, sillä me kaikki emme tunne orjuutta, takanamme ei ole enää mitään maata eikä edes merikään suo meille turvaa, kun siellä uhkaa roomalainen laivasto. Siten taistelu ja aseet, mitkä ovat urhojen kunniana, ne ovat vielä pelkureillekin suurimpana turvana. Edellisissä taisteluissa, joissa vaihtelevalla onnella taisteltiin Roomalaisia vastaan, haettiin toivo ja suoja meidän käsistämme, koska me, ollen jaloimmat koko Britanniassa ja sen johdosta itse maan sydämessä asuen, näkemättä orjuudessa palvelevien rantamaita pidimme silmiämmekin vapaina vieraan itsevaltaisuuden saastutuksesta. Meitä maailman äärimäisiä vapaita asukkaita on maamme syrjäinen asema sekä maineemme suoja tähän päivään saakka turvannut, sillä kaikki tuntematon käy mahtavasta; mutta nyt on Britannian raja avoinna, ei yhtään heimoa ole enää takanamme, ei mitään muuta kuin kuohuja ja kiviä ja Roomalaiset niitäkin vielä vaarallisemmat, joitten hirmuvaltaa turhaan koetetaan välttää kuuliaisuudella ja myöntyväisyydellä. Koko maailman ryöstäjinä he tutkiskelevat nyt mertakin, sen jälkeen kuin maa on loppunut heidän hävittäessään kaikkia; jos vihollinen on rikas, nuo ovat voitonhimoisia, jos hän on köyhä, taasen vallanhimoisia, nuo, joita eivät Itämaat eivätkä Länsimaat ole voineet tyydyttää; yksin kaikista he yhtä himokkaasti tavoittelevat varallisia kuin varattomia. Ryöstämistä, murhaamista ynnä rosvoilemista he väärillä nimityksillä kutsuvat hallitsemiseksi, ja missä aikaansaavat erämaan, siellä sanovat rauhan vallitsevan'.

31. 'Luonto on tahtonut että jokaisen lapset ja omaiset olisivat hänen rakkaimpansa: nämä taasen viedään kutsunnan johdosta muuanne orjina palvelemaan, vaimomme ja sisaremme joutuvat häväistyksen alaisiksi ystävyyden ja kestisuhteen nimessä, joskin välttävät vihollisen himoa. Omaisuutemme ja varamme kulutetaan maksuun, pelto ja vuositulo viljaveroon, ruumiimme ja kätemme hivutetaan ruoskanlyöntien ja parjausten ohessa metsien ja soiden raivaamiseksi. Synnynnäiset orjat joutuvat kerran myydyiksi ja saavat sen lisäksi ravintonsa herroiltaan: Britannia ostaa joka päivä orjuutensa, elättää sitä joka päivä. Ja niinkuin palvelijaväessä äsken tullut orja on toveriensakin pilkan alaisena, niin meidätkin tässä koko maailman muodostamassa orjajoukossa uusina ja arvottomina tulokkaina syöstään perikatoon; eihän meillä ole peltoja tai metallikaivoksia tai satamia, joiden hoitamiseksi meitä pitäisi säilyttää. Sen lisäksi on alamaisten kunto ja tarmo epämieluinen hallitseville ja etäisyys ynnä syrjäisyys on juuri sitä enemmän epäilyttävä, mitä enemmän turvaa se suo. Siten luopuen armotuksen toiveesta tehkää vihdoin päätöksenne, te, joille pelastus samoin kuin kunnia on kallein. Brigantit saattoivat naisen johdolla polttaa poroksi siirtokunnan ja valloittaa leirin sekä olisivat voineet vapautua ikeestään, ell'ei menestys olisi kääntynyt huolettomuudeksi; me terveet ja kukistamattomat, jotka vapautuaksemme käymme sotaa emmekä alistuaksemme, osoittakaamme heti ensi kahakassa, minkälaiset miehet Caledonia on itseänsä varten säästänyt'.

32. 'Vai luuletteko että Roomalaisilla on sodassa yhtäläinen urheus kuin rauhanaikana hävyttömyys? Ei, meidän eripuraisuuksiemme ja erimielisyyksiemme johdosta kuuluisiksi tullen, kääntävät he vihollistensa virheet sotajoukkonsa kunniaksi; jos kohta myötäkäymiset pitävät sitä koossa, yhteenhaalittuna kun se on aivan erilaisista heimoista, niin vastoinkäymiset sen hajoittavat; joll'ette luule että uskollisuus ja luottamus pitää yhdessä Gallit, Germanit ja häpeä sanoa useatkin Britannit, jotka kuitenkin kauemmin ovat olleet vihollisia kuin orjia, jos kohta nyt uhraavat verensä vieraan vallan hyväksi. Pelko ja kauhu ovat heikkoja rakkauden siteitä; kun nuo poistetaan, alkavat ne vihata, jotka ovat lakanneet tuntemasta pelkoa. Meidän puolellamme on kaikki, mikä voittoon yllyttää: eivät aviovaimot Roomalaisia innostuta, eivät vanhemmat heitä parjaa pakonsa johdosta, useilla ei ole mitään isänmaata tai on se sitten toinen. Harvalukuisina, pelokkaina tietämättömyydessään, kun hämmästyksekseen huomaavat itse ilman, meren ja metsät, kaikki kerrassaan oudoiksi, ovat jumalat ne jättäneet käsiimme tavallaan suljettuina ja sidottuina. Älköön teitä pelättäkö tyhjä ulkomuoto, kullan ja hopean loiste, mikä ei suojele eikä haavoita. Juuri vihollisten sotajoukossa löydämme liittolaisemme. Britannit tuntevat asiamme omakseen, Gallit muistavat entistä vapauttaan, muut Germanit heidät hylkäävät, niinkuin Usipit heidät äsken jättivät. Eikä sittemmin enää ole mitään aihetta pelkoon: linnoitukset ovat puolustajia vailla, siirtokunnat vanhusten hallussa ja municipikaupungit vastenmielisesti tottelevien ja vääryydellä hallitsevien käsissä heikkoja ja kapinallisia. Täällä on teillä päällikkö, täällä kuulutte sotajoukkoon; siellä on verot, kaivostyöt sekä muut orjuuden rasitukset, joiden pysyväinen kärsiminen tai pikainen kostaminen riippuu tästä taistelukentästä. Siis lähtekää taisteluun sekä muistakaa esi-isiänne ja jälkeläisiänne'.

33. Hänen puheensa vastaanotettiin ilomielin, kuten barbarien on tapana, laululla, melulla ja räikeillä huudoilla. Ja heti järjestyivät joukot ja kimaltelevat aseet näkyivät, kun rohkeimmat tunkeutuivat esiin; samalla Roomalaisten sotajoukko järjestyi taisteluun, kuin Agricola ollen sitä mieltä että innostunutta miehistöä, joka töin tuskin pysyi varustuksissa, vielä oli kiihotettava, puhui tähän tapaan:

'Seitsemäs on vuosi, sotatoverini, jo siitä, kuin kunnollanne Rooman valtakunnan nimessä minun huolellisella toiminnallani olette Britanniaa vastaan voitollisesti taistelleet. Niin lukuisilla sotaretkillä, lukuisissa taisteluissa, joko sitten tarvittiin urhoollisuutta vihollisia vastaan tai kestävyyttä ja ponnistusta melkeinpä luonnonvoimia vastaan, en ole ollut tyytymätön sotilaihini ettekä te päällikköönne. Sen vuoksi olemme sivuttaneet, minä entisten maaherrain rajamerkkejä, te edellisten sotajoukkojen, emmekä ole saaneet tietoomme Britannian rajaa vain huhun ja luulon mukaan, vaan pidämme sen hallussamme leireillämme ja aseillamme: kun Britannia on löydetty, on se myös kukistettu. Minä puolestani kuulin usein marsseilla, kun suot, vuoret ja joet teitä rasittivat, monen rohkean miehen sanovan: 'koska tulee vihollinen, koska taistelu?' Nyt he tulevat työnnettyinä esiin piilopaikoistaan, teidän toivomuksellanne ja kunnollanne on nyt vapaa tilaisuus ja kaikki on myötäistä voittajille, kuten se on voitetuille vastaista. Sillä niinkuin marssivalle joukolle on mainiota ja kunniakasta, että se on kulkenut niin pitkät matkat, tunkeutunut metsien läpi sekä marssinut vetten yli, niin on se pakeneville taasen vaarallisinta, mikä juuri tänään on onnellisinta; sillä meillä ei ole samanlainen tieto paikoista eikä runsaus muonavaroista, mutta kädet ja aseet sekä niitten kautta kaikki. Mitä minuun tulee, olen jo aikoja sitten ollut vakuutettu siitä, ett'ei sotajoukon eikä päällikön turva ole paossa. Senpätähden on kunniakas kuolema häpeällistä elämää parempi ja menestys ynnä kunnia on samassa paikassa saatavissa, eikä olisi kunniatonta kaatua itse maailman ja luomakunnan ääressä'.

34. 'Jos uudet heimot ja sen johdosta oudot sotajoukot olisivat asettuneet meitä vastaan, kehoittaisin teitä muitten joukkojen esikuvalla, mutta näin ollen laskekaa urhotöitänne sekä kysykää omia silmiänne. Nämä ovat ne, jotka viime vuonna voititte pelkällä sotahuudollanne, kun hyökkäyksellään yön pimeydessä yllättivät yhden legionan; nämä ovat kaikista Britanneista pelokkaimmat ja ovat juuri sen johdosta niin kauan jääneet eloon. Niinkuin rohkeimmat eläimet ryntäävät niitä vastaan, jotka metsiin ja saloihin tunkeutuvat, mutta pelokkaat ja heikot lähtevät pakoon jo metsästysseuran melusta, niin ovat ripeimmät Britannit aikoja sitten kaatuneet ja jäljellä on joukko kelvottomia pelkureita. Mitä siihen tulee että vihdoin olette heidät tavanneet, eivät he ole vastarintaan pysähtyneet, vaan ovat joutuneet satimeen; pulmallinen tila sekä jäätävä kuolemanpelko ovat kiinnittäneet heidän rivistönsä paikoilleen saadaksenne mainion kauniin voiton. Tehkää loppu sotaretkistä, päättäkää puoli vuosisata kunniapäivällä, näyttäkää isänmaalle ett'ei sotajoukon syyksi milloinkaan voi laskea sodan viivytyksiä tai kapinanaikeita'.