Megrijärvestä tulin Ilomantsin kirkolle ja sieltä Yläjärven kylän kautta Suojärvelle, jossa taas oli parempi saalis. Sieltä menin uudelleen rajan yli Wenäen puolelle, ja tulin Weskelyksen kirkolle, joka on Hautavaaran kylän vastassa. Ehkä minä rajan takana kävelin monessa kylässä, niin tapasin kuitenkin vaan muutamia, jotka osasivat vähän laulaa. Päläjärven kylässä Mundjärven pitäjässä tapasin Suomen miehen, joka jo toistakymmentä vuotta oli siellä asunut, ja jonka avulla minä sain joukon sanoja, kuuluvia Wepsän murteesen.
Siitä kylästä oli 70 virstaa Petrosavodskiin, jonne myös menin, toivoen Karjalan kieltä opettavalta seminarin opettajalta Iljinskiltä saavani joitakuita tietoja mainitun kielen sikäläisistä murteista, ja mielien mennä edellepäin varsinaisien Wepsäläisien luokse Sviri jo'en lähille. Iljinskiltä en saanut mitään hyvää. Hän sanoi, ettei hän muuta lue'ta'kaan, kuin sitä tunnettua karjalaista Matthaeuksen evangeliumin käännöstä. Eipä tullut Wepsäläisienkään luona käynnöstä mitään. Tultuani Derevännoin kylään 22 virstaa Petrosavodskista etelään päin, sanoi stantsian isäntä Tohtor Lönnrotin jo käyneen Wepsäläisien luona, ja viipyneen siellä kaksi kuukautta, jonka tähden minusta näytti turhalta, enään käydä siellä, senkin vuoksi, kuin jo rahat ja passin aika rupesivat vähenemään. Tohtor Lönnrotilta sain jäl'estäpäin tietää, ettei hän viipynytkään Wepsäläisien, vaan Tschuudilaisien luona.
Takatulossa Petrosavodskista matkustin pitkin Aunuksen maantietä Prääshaan asti, jossa poikkesin oikealle kädelle ja tulin Tulomajärvelle. Weskelyksen paikoilta lähdettyäni sain aivan vähän runoja, paitsi kahdelta Suomalaiselta Petrosavodskissa. Itkuvirsiä, satuja, sanalaskuja, arvoituksia ja sanoja voi yhtähyvin saada. Wasta Tulomajärvellä alkoivat runot uudelleen soida, Kolatsel'än kylässä Suomen rajalla Salmin pitäjää vasten oli vanha sotamies nimeltä Haljoin Iivana ja räätäli Everkki nimeltä, joilta sain parahin. Virstan päässä Keikkulassa oli samoten seppä Michei niminen ylen kiitetty laulaja, mutta en millään koneella saanut sitä laulamaan. Veliäkin sanottiin oivaksi laulajaksi.
Siitä kävin Saarimä'ellä, syrjäkylä 10 virstan päässä, jossa kaksi vanhaa ukkoa antoivat muutamia lauluja. Siellä sain kuulla, että Korpiniemen kylässä olisi ollut hyvä laulaja sepäsmies Korpisel'ältä kotoisin, mutta se kylä jäi jo jäl'elle, ja matkaa sinne oli päälle 20 virstaa. Käsnäsel'än kylässä Salmin puolella sain myöskin muutamia runoja. Sieltä matkustin missään viipymättä Sortavalaan, sillä matkarahat olivat loppumaisillaan, ja Sortavalan postikontorissa tiesin olevan itselleni rahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.
Saatuani rahaa palaisin takaisin samaa tietä Leskelän sahalle asti Impilahdessa, jossa otin Suistamon tielle, ja tulin Loimalan kylään, jossa sanottiin usiempien hyvien laulajien asuvan, ja jossa silloin kyläjuhlaa piti pidettämän, jolle minäkin kiirehdin, tavatakseni usiempia juhlalle kokoontuneita laulajia. Nyt, niinkuin ainakin, keksin kaukaisempia laulajia enemmin kiitettävän kuin läheisempiä. Ainoaa Ontrei Lytsyä laulatin minä. Muita laulajia sanottiin kelvottomiksi ja praasniekan tähden olivat nekin pohmelossa, niin ettei niitä saatu laululle toinen muulle.
Sieltä matkustin minä Muuvannon, Semeikan, Tolvajärven kautta Korpisel'älle, sieltä Ilomantsiin ja edelleen Kontiolahden (Antti Puhakan talon), Juuan kappelin ja Nurmeksen pitäjän kautta Kajaanaan, johon kerkisin lokakuun al'ussa 1845. Ilomantsista lähdettyäni en enään kerännyt mitään runoja, sen kuu matkustin kerkeämiseen.
Vähän toista kuuta Kajaanassa viivyttyäni läksin taas matkoille Wenäelle päin, ja tulin Kuhmoniemen kappelin kautta Roukkolaan, joka on ensimäinen kylä Wenäen puolella suoraan itää kohti Kuhmoniemen kirkolta. Siinä kylässä en vielä tavannut yhtään laulajaa, mutta Omelian kylässä muutaman virstan päässä oli kaksi melkoisen hyvää laulajaa, joilta kirjoitin usiempia runoja. Sieltä kiersin Muujärven, Tiiksijärven, Suurjärven, Kiimasjärven ja Luvajärven kautta Akonlahteen ja sain runoja vähin joka kylässä. Akonlahden lähikylissä kävin sitte jokaisessa Wenäjän sekä Suomen puolella, joissa saalis oli paraimpia.
Sieltä läksin taas kiertämään Kontokin, Kentjärven, Kostamuksen ja Pirttilahden kautta Wuokkiniemelle ja sieltä edelleen rajan yli Suomen puolelle. Täällä tulin Suomussalmen Kappalaisen tyköön ja sain taas rahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.
Täältä läksin pohjaisitään päin matkalle, ja tulin taas Wenäen puolelle, ensisti Wuonisen kylään. Wenehjärven kylässä, 10 virstan päässä siitä, en käynyt luottaen Tohtor Lönnrotin siellä käydessään jo tarkoin ottaneen kaikki runot, joita siellä mahtoi olla. Jäl'estäpäin kuulin kuitenkin, että siellä vielä olisi ollut jotakuta ennen saamatontakin. Muissakin Wuokkiniemen lähikylissä viivyin minä vaan vähän aikaa ja muutamissa en viivähtänytkään, kuin sanottiin entisien laulun kerääjien jo tarkoin ottaneen sekä runot että sadut, jonka tähden en ruvennut viivytteleimään.
Wuonisesta matkustin Pirttilahden, Enonsuun ja Luusalmen kautta Luostesaareen, jossa tietäjämies Petri elää, jolta en millään neuvon saanut yhtään runoa, ehkä kyllä sanottiin osaavan. Viinaa kuin olisi ollut, niin kyllä sitte olisi laulanut ukko. Ainoan hevoisensa kuolosta mureessa, sanoi hän ei voivansa viinatta laulaa.