Sieltä tulin Uhtuon kylään, jossa on toista sataa taloa usiemmassa ryhjässä. Kerättyäni, mitä sain niiltä, joita edelliset laulun kerääjät eivät vielä olleet laulattaneet, matkustin sieltä Röhöjärven kylään, joka on suoraan pohjasiin Uhtuosta. Siitä käänsiin länteen päin ja tulin ensin Ohtaan ja sitte Pistojärvelle, jossa taaskin eräs laulaja, Iivana nimeltä, ei millään keinon saatu laulamaan. Wuosmassa vähän matkaa Pistojärveltä oli samanlainen jäykkä mies Horna niminen. Yhden noitalu'un hän antoi minulle, mutta ei muuta. Hämeen ja Kantoniemen kylässä en käynyt, ehkä sanottiin niissä olevan laulajia. Sentähden en mennyt kuin ne kylät olivat lii'an loittona syrjässä ja minulla oli erään hevoismiehen kanssa hyvä ja huokia kulku edelleen länteen päin. Sen miehen kaussa tulin minä Suomen puolelle asti Kuusamon pitäjään. Siellä viivyin rajatalossa ja tuotin Kirkkoherralta sanomalehtiä lukeakseni. Myös kirjoitin kirjauksia Tohtor Lönnrotille Kajaanaan sekä muillekin. Runot ovat Kuusamossa aivan vähiin hävinneet: vaan kahta miestä Kullista ja Härmäläistä nimitettiin vähän osaaviksi. Nekin asuivat tiettömän matkan takana, ja uppo teki hiihtämisenkin mahdottomaksi. Takamatka sieltä kävi Wuosman ja Tuhkalan kautta. Edelleen matkasin Kananaisen kautta Kokkosalmelle ja kävin siitä Sohjanansuun talossa Pääjärven lähillä erästä noita-akkaa tavoittamassa, mutta en löytännyt kotoa. Siitä matkustin Kiestingin Saaren Monastiran, Kiisjo'en, Suolapohjan, Kur'en, Paanajärven, Suopassalmen, Jyskyjärven, Piismalahden, Kiimasjärven ja Miinoan kautta Suomen puolelle. Tällä matkalla oli saalis juuri vähä. Sompajärvellä, Kur'esta länteen päin olevassa kylässä sanottiin olevan laulajia, mutta toiset taas sanoivat niiden laulujen olevan aivan mitättömien, niin ettei ensinkään maksa vaivaa matkata sinne. Se olikin uskottava kuin ei sillä tienon ollut muissakaan kylissä paljon al'uksikaan runolauluja.
Suomen puolella matkustin edelleni ja tulin Kuhmoniemen ja Sotkamon kautta Kajaanaan huhtikuun alkupäivinä tänä vuonna. Kajaanassa viivyttyäni neljä päivää, läksin taas Wenäelle päin matkalle, ja tulin Repolan kirkolle, jossa Wepsäläiseltä opettajalta sain vähän tietoa Wepsän kielestä. Repolasta läksin etelään päin matkustamaan ja tulin Tuusanjan, Kivon, Lentiiran, Lupasalmen ja Klyssinvaaran kautta matkattuani, Troikonniemeen Himolan kirkon lähelle. Pi'an joka kylässä oli kirjoittamista, mutta monelta laulajalta en saanut väkisenkään runojansa. Sellaisia uppiniskaisia laulajia oli Kivossa Terentei, Lentiirassa Simana ja Wasilei, Klyssinvaarassa Ohvana ja Hotari, ja Troikonniemessä Riiko. Troikonniemestä läksin Si'anvaaran kautta, jossa niinikään oli eräs taipumaton laulaja Jehkima, Suomen puolelle Ilomantsin pitäjään, jonka kirkolle tulin Pahkalammin starovierojen monastiran kautta.
Ilomantsin kirkolta läksin taas etelään päin matkustamaan, ja tulin Mel'aselän kylään, jonka lähikylässä Weitsyrjässä tapasin jo ennen mainitun Simana Sissosen sisären Iron. Sieltä menin Korpisel'älle josta Suojärven maantietä myöten matkustin Tolvajärvelle asti ja siitä poikkesin etelään päin matkustain Koivuvaaran, Teronvaaran, Muuvannon ja Semeikan kautta Suojärvelle. Sekä tällä viimematkalla, että Suojärvellä, jossa kävelin kaikki kylät läpi, missä vaan kuulin lauluja olevan, oli saalis parainta, erinomattain sen vuoksi, kuin ei koko paikoilla ollut ennen paljon kerättykään lauluja.
Suojärveltä matkustin taaskin Wenäen puolelle, ja oli aikomus mennä Poventsan linnan puolelta etsimään runon tähteitä, mutta tultuani Kuutamolahdesta Porajärven kylään, sain monelta kuulla ettei sinne ole mentävää tyhjää ajamaan. Voi niin olla'kin, sillä ei Porajärvelläkään ollut enään yhtään, joka olisi taitanut vähääkään runoja. Kuutamolahdessa oli kyllä eräs vanha ukko, mutta sekin oli jo taudissa kuolemaisillaan, eikä ollut sillä kykyä paljon puhumaankaan. Porajärveltä palaittuani menin pohjasiin päin Himolan kautta jo kahdesti ennen käytyihin kyliin Troikonniemelle, Klyssinvaaraan, Si'anvaaraan ja Lupasalmelle, pettääkseni ennen mainittuja vastahakoisia ukkoja laulamaan, mutta eipä se lykästänyt. Lupasalmelta tulin takaisin Suomen puolelle Hattupään kylään, jossa tapasin Arhippa nimisen hyvän laulajan. Kä'enkosken rautaruukilla käytyäni tulin takaisin Suojärvelle jonka matkustin halki ja tulin Wielijärven ja Tulomajärven Wenäen puolimaisien pitäjien kautta Salmin kirkolle. Ainoastaan Kormiliston kylässä Salmin rajalla tapasin tällä kerran Wenäen puolelta runoja. Siinä sain kaksi miestä laulamaan, mutta kolmatta, jonka nimi on jäänyt muistiin kirjoittamatta, en saanut. Nämät olivatkin viimeiset, joilta kirjoitin runoja, sillä Salmista edelleni te'in matkaa viipymättä kotiin asti Savitaipaleesen.
Helsingissä 4:tenä Marraskuuta 1846.
D. E. D. Europaeus.
2. Lönnrotille.
Ilomantz den 17 Julii 1845.
Högvördige Herr Doctor!
Ehuru jag nu icke är i tillfälle att utförligare skrifva till Herr Doctorn, såväl emedan tiden för postens afgäng redan är ganska nära, som äfven derföre att jag ännu ämnar begifva mig till de östligare byarne af Ilomantz för att besöka några runosångare, och derigenom nogare få reda på åtskilligt, som jag i de Kalevala runor funnit som jag redan fått insamla. Först derefter kunde jag skrifva något säkrare och omständigare öfver det jag ifrån denna nejd fått och får. Äfven har jag förgäfves väntat på bref ifrån Sordavala, hvilka skulle komma hit med en härstädes boende handlande bonde, hvilken ännu icke återvänt ifrån sin marknadsresa.