Johdatus Runon tekoon.

1. Pääskyläinen.

Pääskyläinen päiwä lintu,
Yö lintu lepakko lintu
Lenteli kesäsen päiwän,
Sykysyisen yön pimeän,
5 Etsi maata ma'ataksensa,
Lehtoa lewätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa;
Löynnyt ei maata ma'ataksensa,
10 Lehtoa lewätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.
Lensi suurelle mä'elle,
Korkealle kukkulalle;
15 Näki laiwasen merellä,
Punamaston purjehtiwan,
Lensi laiwan portahalle,
Laiwan keulalle kemahti,
Waloi waskisen pesosen,
20 Muni kultaisen munasen.
Toi Jumala suuren tuulen
Lännen kolkalta lähetti,
Laiwa kaatui kallellensa,
Sysähysi syrjällensä.
25 Muna wierähti wetehen,
Pesä pyörähti perästä
Meren mustahan mutahan,
Sakean sawen sekahan.
Tuohon saari siunahusi,
30 Nuori nurmi saaren päälle,
Nuori neito nurmen päälle;
Tuota käiwät kaikk' kosissa,
Käiwät pipit, käiwät papit,
Käiwät howin hoikat herrat,
35 Käiwät Narwan nappisaksat,
Eipä neiti nuoille mennyt.
Tulipa wiimen Nurmi Tuomas,
Otti neitosen rekehen,
Löipä ohjalla oritta,
40 Helmiruoskalla hewoista;
Hepo juoksi tie helisi,
Kangas kultainen kulisi,
Reki rautainen ramisi,
Wemmel piukki pihlajainen,
45 Ulwoit ukset Uuden[1] Linnan
Winkuit Wiipurin weräjät,
Tuota neittä wietäessä,
Kulta'a kul'ettaessa.

[1] Itä ja pohjais Suomessa e pidä' d lu'ettamankaan taikka esim. uuden, jouda pitää lu'ettaman: uuen joua' j.n.e. Siksi onkin d niin pieneksi tehty. Hämeen paikoilla lu'etaan se omalla äänellänsä taikka l-ksi ja r-ksi, esim. uulen, uuren, joulan, jouran j.n.e. Peräti toinen kuin d on t ja aina äänensä pitäwä.

2. Pellawaan kylwäjä.

Puistin maata welloltani,
Anoin ainoaiseltani.
Wello wasten wastaeli:
"Mitä maata neitoselle,
5 Ja mitä pakenewalle?
Neiden maa on esliinassa,
Sarka toisessa talossa,
Pitkä piennar palmikossa.
Mitäs sisko! maalla te'et"?
10 Mie siitt' wasten wastaelin:
"Lusikan sinoista kylwän,
Toisen kylwän pellawaista."
Antoi kuitenkin wähäisen
Risukkoa, raasikkoa,
15 Ja palasen pasikkoa,
Ja sirusen siiwon maata.
Tuon mie kynsin kynsilläni,
Warpahillani wakosin,
Tuohon kylwelin sinoja,
20 Pilaelin pellawaista.
Kului tuosta yötä kaksi,
Yötä kaksi, yötä kolme,
Jopa wiipyit wiikonpäiwät.
Menin katsomaan sinoista;
25 Sinonen kukalle kaswoi,
Pellerwoinen marjuelle;
Sino itki kitkijäistä,
Pellawas puhdastajaista.
Käin mä kitkemään sinoja,
30 Puhdastamaan pellawaista,
Sai sinonen kitketyksi,
Pellerwo puhdastetuksi.
Ajoi Luoja tietä myöten,
Maariainen maata myöten;
35 Luoja anteli apua:
"Jumal' auksi neito nuori!
Kuin sä tietäisit wähäisen,
Arwajaisit pikkaraisen,
Et sä kitkisi sinoja,
40 Puhdastaisi pellawaista,
Jo emois kotonta kuoli."
Minä itkien kotihin,
Itkien ison majoille;
Käin mä käyten juoksin juosten,
45 Hyppäsin hypyn jal'oilla,
Jo kuului kotonta kalkeʿ,
Wello westi lastumaolla.
Mie kyselin welloltani:
"Mitäs westät welloseni?
50 Wain westät sotiwenettä,
Sotalaiwa'a lakutat?"
Wello wasten wastaeli:
"Ei ooʿ niitä maitakaana;
En westäʿ wesiwenettä,
55 Sotilaiwa'a lakuta,
Westän kuolleelle kotia,
Kadonneelle kartanoa."
"Ken meiltä kotonta kuoli"?
"Jo emo kotonta kuoli."
60 Minä itkien tupahan:
"Millä mie pesen emoni?
Ostan saksan saippuaista,
Sillä mie pesen emoni.
Millä waatitsen emoni?
65 Ostan linnan liessinkiä,
Sillä waatitsen emoni.
Millä wyötitsen emoni?
Ostan silkkiä syleltä,
Sillä wyötitsen emoni."

3. Eroitus mailla.

Katsos meidän rannan maita,
Ne on kaikki täyteläiset,
Ne on maita mairehia,
Maita mairuteltawia;
5 Kuin nuo kaswaat kastikasta,
Apilasta aina tuowat,
Otrapellot ottanehet,
Kaurapellot kaswanehet.
Katsos maasydämmen maita,
10 Maita muiruteltawia;
Ne on hallan hautomia,
Pakkasen palelemia.
Otrat ei oleʿ ottanehet,
Kaurapellot ei kaswanehet,
15 Nokipäät rukihissamme,
Ohdakkeita otrissamme.
Ei tuo lemppuleipä lopuʿ,
Eikä tähkä taikinasta.
Katsos maasydämmen miestä;
20 Paarmat syöwät paidan päältä,
Itikat hewon edestä,
Kädet käärmehet repiiwät,
Sänget säärykset jal'asta.
Saaress' on hywä elämä,
25 Päiwäpaisteʿ, hiekkaranta,
Siell' ei sänki säärtä lyötäʿ,
Sirpp' ei sormea sipaseʿ,
Kesäll' ei kekoa tehdäʿ,
Talwell' ei tapetaʿ riihtä,
30 Paksuin leiwin paistetahan,
Hoikin pytkyin leikatahan.

4. Kauhea sika.

Lauri poika Lappalainen
Möi hän maansa, joi elonsa,
Itse rengiksi rupesi;
Mitä otti palkastansa?
5 Otti pieniä sikoja,
Kirjawia porsahia;
Talwet syötti tahtahalla,
Kesät woilla, wehnäsillä.
Sika suureksi sikesi,
10 Posso kaswoi kauheaksi,
Selk' oli seitsentä as'elta,
Kärsä kuutta kirweswartta.
Läksi Ukko tappamahan,
Kultaisen kurikan kanssa,
15 Katajaisen kangen kanssa,
Haapaisen hal'on keralla.
Ukko sikaa sipasi,
Otsakieroa ol'otti.
Sika käänsi kärsä'änsä,
20 Tölläytti saparoansa,
Ukko kuusehen pakohon.
Siitt' Ukko uh'itteleepi:
"Maltaʿ, maltaʿ, posso parka,
Et sie tongi' toissa wuonna,
25 Tongiʿ et toisena kesänä,
Et tongiʿ Torajokea,
Torajo'en pientaria."